Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
JUHANI. Merkitsee totisesti, ennustaa meille tässä jotain helvetin polskaa; sitä ei tarvitse epäillä. Kahdelta haaralta on meitä varoitettu, ja ellemme nyt ota vaaria, niin tulta, pikiä ja pieniä kiviä vielä sataa päällemme, kuin tapahtui ennen Sodoman ja Gomorran kaupungeille. AAPO. Olkaamme kuitenkin liioin kauhistumatta.
Nyt ojalle! ja kirvespohjallani nuijin tuhanteen myttyyn tuon pahalaisen vaskihärjän, tuon kirotun viinapannun, ja kölsän hajotan kuin harakan-pesän. SIMEONI. Tee se, veljeni, ja taivas riemuitsee. JUHANI. Minä teen sen. AAPO. Miksi hävittäisimme kaluja ja kappaleita, joita taidamme kunniallisesti myydä?
Annappas tulla vaan. Onpas siellä kuumaa, onpas siellä kuumaa! Sillä lailla, sinä vekama-veljeni! LAURI. Ottaa kynsiin. JUHANI. Saakootpa kynnet kyytinsä myös. AAPO. Herkene jo heittämästä, poika; onpa muutoin tiemme täältä ulos joka miehen. EERO. Kiittäkäämme häntä vähän vielä, ja olemmepa kartena pian.
Niin Aapo, nyt kerro meille tarina siasta lammikossa, jonka kerran kuulimme sokea-enon suusta; kerro se meille tässä käydessämme. AAPO. Teen sen mielistikin. Oi! antakoon se meille aina tuikeamman inhon tuota tuomittua metelivettä kohtaan.
Sentähden ei tekisi, luullakseni, ryyppy pahaa, majaillessamme ilmi-taivaan alla. TUOMAS. Viertolassa on viinaa. JUHANI. Viinaa ja hyvää. TUOMAS. Seitsemän korttelia, pojat! JUHANI. Oikein! Kortteli miestä kohden. AAPO. Ehkä jätämme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet vielä. JUHANI. Oletpa tuolloin, tällöin ottanut naukin niin sinä kuin minäkin.
Kauhistuen katselivat he otusten paljoutta, jotka nyt makasivat heidän edessään verisellä kedolla: kuusiston kontio, julman suuri, ja seitsemän lihavata härkää. Kovia työnnähdyksiä olivat he itsekin leikissä kokeneet, varsinkin Aapo, Juhani ja Timo; mutta seisoivat he kuitenkin kaikki pystyssä vielä.
Siinä hän seisoo kuin entinen Paijulan Heikki, se Myllymäen Hessu, röykkiö kenkärajoja seljässä. Mutta Aapo, Aapo, sinä peijakkaan pokko, mitä kuhnailet siellä. TIMO. Tee joutua, tee joutua, Aapo-veljeni. JUHANI. Tirkistelee ja haeskelee siellä kuin kissa poikaansa... »Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu...» Siirryppäs hieman tieltä pois, mun Kiiski-koiraseni, muutoin ovat käpäläsi vaarassa.
Mutta saatappas tinapullos esiin, kumauta siitä aika naukki ja sitten pane se vierimään ympäri. Nyt tarvitsee sydän vähän vahvistusta. AAPO. Mutta sitä tavaraa tulee meidän nauttia varoten näin vaarallisessa asemassa kuin tämä. JUHANI. Terveellinen muistutus. Mutta otappas tuosta yksi kohtuullinen kulaus. AAPO. Kohtuus on aina paras.
Pienestä pitäen sai hän harjaantua "omatakeiseen työhön". Jonkun aikaa vuodesta suotiin hänen käydä koulua, mutta muutoin paimenessa. Sitten ansaitsi Aapo poika leipänsä tavallisena päiväläisenä maanviljelys-työssä, sitten veneen-kuljettajana Ohio-joella, pitäen kuitenkin hyvin muistissa vanhat koululäksynsä ja tietomääräänsä laventaen milloin vain oli vähänkin tilaisuutta.
Minunpa edesvastauksessani olette nyt kaikki yli summan; muistakaa se. TUOMAS. Sinun? Mitä vasten? JUHANI. Minä olen isäntänne; minunpa kämmenpäistäni imetään kerran vereni teidän tähtenne. TUOMAS. Itse vastaan minä sekä ruumiini että sieluni edestä. TIMO. Itse minäkin vastaan; heh! AAPO. Veli Juhani, huomaa, että sellaiset lauseet synnyttävät pahaa verta.
Päivän Sana
Muut Etsivät