Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Keskinkertaisen Amerikalaisen perheen päiväjärjestys on jotenkin seuraava. Kello 7 aamusella soitetaan heitä ylös, ja puolen tunnin kuluttua sen jälkeen aamiaiselle. Perhe keräytyy ruokahuoneesen, ja sanoo "hyvää huomenta" tullessaan. Jokainen istahtaa kohta tultuaan pöytään, eikä odota ensinkään toisten tuloa. Aamiainen tavallisesti odottaa pöydällä kokonaisen tunnin.
Aamusella oli hänen miehensä, Antti Juhana, ollut työhön lähtiessänsä huonolla tuulella: oli pahastunut kahvin liiallisesta menosta. Kahvit olivat lopussa. Hänen piti ottaa puheeksi niiden osto, ja nyt hän oli päättänyt lauhduttaa sitä varten miehensä luonnon keittämällä aamiaiseksi makeaa siirappisoppaa.
Uskollisna istuin itki siellä, Päivän maillehenkin mennen vielä, Sittekin kun öinen vaalas tähti Taivahille lähti. Aamusella löyttiin sieltä sitten; Kuivunut ol' lähde kyynelitten, Vasten halaamaansa ristipuuta Painoi kylmää suuta. Friggalle. Et mua, Afrikan vuo, viehätä kullallas! Etsi helmeäs en, kiiltävä mailman-mer'. Friggan sy'än mua viettää, Silmän kyyneliss' ilmestyin.
Tuskin on tänne vaatekojuun keritty, ennen kuin korvia särkevä ääni sen täyttää. Nämä ovat vihollisten, jotka sotahuutonsa alkavat. Aamusella herätään tästä umpinaisesta kojusta koko ruumis ja paisuneet kasvot täynnä kirveleviä haavoja.
Me annamme nyt erään matkustajan lukijoillemme kuvata Konstantinopolin elämää semmoisena, kuin se hänelle yhtenä päivänä näyttäytyi. "Minä herään ennen kello neljää aamusella. Minun akkunoistani on verraton näköala. Täällä leviää ääretön meri, majesteetillinen salmi ja ihana satama; tuolla verraton kaupunki korkeine rakennuksineen ja esikaupunkineen niin pitkälle, kuin silmä kantaa.
Huomenna aamusella tuotte Mac Eaghin tänne, olkoon hän olevinaan mikä tahansa nimeltään ja ammatiltaan. Luullakseni hän on virkansa toimituksessa kyllin oppinut kaikellaisilla valepuvuilla muuttamaan muotoansa.
Sitten taas kello puoli kahdeksan hakkaamaan puita kanunamiehelle, jossa hän joka aamu sai kahvia ja kaksi voileipää. Miten hän kaipasi kahvia, tuota lämmintä kahvia ja voileipää!... Hänen teki mielensä sadatella vatsaansa, joka alkoi kurista ja porata aamiaista jo kello neljä aamusella!
Ole Bullkos hämmästyi, kun vanha talonpoikaisvaimo astui hänen huoneesensa taluttaen miestä kummassakin kädessään, ja vielä niin varhain aamusella, että hän makasi. Kari astui vuoteen viereen. Oletko sinä Ole Bull? kysyi hän. Se hän oli. Kymmenen vuotta sitten lupasit sinä ottaa minun mieheni ulkomaamatkalle, mutta väliin tuli meidän Herramme, eikä siitä tullut mitään.
Ken tuntoo, Kuin runtoo Mun tuska rintoain? Mitä kaipaa sydän parka, Kuink' on kauhistumia arka, Sä sen tiedät, sinä vain. Jos kuljen vaikka minne, Ah voi, ah voi, myös sinne Mun tuskat saavuttaa! Jos yksin oleskelen, Vaan itken, kyyneltelen, Sydämen' on pakahtaa! Ah! kukkia ikkunalla Ma kastin kyynelin, Kun aamusella varhain Ne sulle taittelin
Mutta ei hän siitä huolinut eikä parantunut. Vaikka samassa talossa palvelimme, ei hän koskaan aamusella, kun minä sanoin "hyvää huomenta", vastannut "Jumal' antakoon". Yhtä harvoin hän "hyv'yön" palkitsi "hyv'yöllä". Pois käänsi hän vaan korean päänsä, pilkkasi minua ja vieläpä nakkeli toisinaan kivillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät