Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
»Ette suinkaan, hyvä herra», sanoi pappi. »Mimmoinen olikaan, virkkakaapa, tapa tuolla mainiolla kuninkaalla, jonka muisto on niin kallis jokaiselle protestanttilaissydämelle?» »Herra, rummut käskivät rukoukselle sekä aamuin että illoin yhtä säännöllisesti kuin paraatille.
Sitä maidon paljouttakin, niin vähistä lehmistä! Ei ole kuin toista kymmentä oikein lypsämässä, ja illoin aamuin kahdella suurella pöntöllä kannetaan lehmitarhasta maitoa, niin että korennot notkuvat. Erittäin tuolla niityssä olevista lehmistä kolmas kahden hengen kannettava pönttö kannetaan illoin aamuin, mikä kermotaan yhteen. Päivälypsyn maito vain jätetään illallisviiliksi.
Viidenkymmenen vuoden ijällä kirjoitti hän, joka niin hyvin tiesi mitä köyhyys on, arkkipiispalle, että hän katsoi huokeammaksi olla rikkauksia paitsi kuin niitä nauttia ja samalla kantaa niitten kuormaa ja edesvastausta. "Hänen sydämensä syvyydessä oli se salainen lähde, josta hänen voimansa herui. Aamuin illoin vietti hän tunnin aikaa yksinään Jumalansa kanssa.
Tosin luki hän aamuin illoin rukouksensa, kävi kirkossa ja tunsi sydämmessään heräävän jonkun verran kiitollisuudentunnetta aina silloin, kun joku Jumalan luomassa luonnossa ilmautuva kauneuden ja suuruuden ilme tuntuvammin esiintyi, mutta muuten oli hänen sielunsa jonkunlaisessa horroksessa, josta hänellä tuskin oli uskallusta valveutua.
Pelastaahan toiset maan; Sodass' oottaa sua murha, Sylissäni autuus vaan." "Olen huokaillut: voi, milloin Sinut saisin valtahain! Sua itkin aamuin illoin; Joudu, joudu helmahain!" "Siin' on sulla maa ja taivas Siin' ei sota raivoa, Siinä loppuu murhees, vaivas; Joudu, joudu, armas sa!" "Kalliimpata ei lie vainen Kun mun suosioni on." "Maani", lausui nuorukainen Lähtein poijes taistohon.
Mi sielun syvyydestä kuohui silloin, Mitä huulet hiljaa virkki ujoillen, Mi milloin luonnistui, jäi luontumatta milloin, Sen hurja hetki syöpi nielaisten; Se usein kauan kasvoi aamuin illoin, Siit' ennenkuin tul' täysikelpoinen. Mi kiiltelee, se hetken täällä häilyy; Vaan jälkimailmallen tosi-kauno yksin säilyy.
»Neljänneksi: Seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa pitää teidän päivätyönne olla rukous ja työnteko. Illoin ja aamuin teidän pitää vaimoinenne lapsinenne laskeuta polvillenne, rukoilla Jumalata ja katua syntejänne. Työnne teidän pitää viriästi ja uskollisesti toimittaa, eikä enään tehdä velkaa.»
Syksyllä muutti lapseni hoviin sisäpiiaksi. Iloitsin, että hän pääsi isoon ja sivistyneesen taloon, jossa voipi niin paljon hyvää oppia. Tyttö itsekin iloitsi ja taisi alussa ylpeilläkin uudesta paikastaan. Hänen piti kantaa ruuat atriain aikoina pöydälle, hoitaa illoin aamuin vuoteet sekä kantaa huoneissa tarvittavan veden ja muuta semmoista.
Kesäkuun valoisassa illassa liukuu keskustelu kuten niin usein niihin muistoihin, jotka koskevat vain heitä kahta ja jotka vielä hehkuvat tuhkan alla. »Minä olen rakastanut sinua yli kaksikymmentä vuotta, ja nyt en saa tehdä sitä enää», sanoo runoilija. »Minä olen hänen aamu-ja iltarukouksensa, niin hän sanoi, sillä aivan varmasti olen minä hänen ajatuksissaan aamuin ja illoin ja siinä välillä usein päivänkin kuluessa.
Ja tietköhön vain koko maailma sen, Minä voittajan käynnillä kuljen: Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan, Minä vain hänet syliini suljen. Minä vain olen häntä nyt suudellut Sekä äitinsä aamuin ja illoin Ihan suulle mä suutelin, kerran vain, Voi, kuinka hän purppusi silloin!
Päivän Sana
Muut Etsivät