United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisin käy, jos jälkimäiset konsonantit ovat kaksinkertaiset, niinkuin sanoissa: lamppu, waltti, wantti ja lenkku, sillä silloin ne aina ovat kovia sekä äännetäänkin silloin kovemmin, kuin jos toinen tavuun sulkemisen takia on poisheitetty: esim. lampun, valtin, wantin ja lenkun.»
Mutta pian hawaitsi hän, että turmelus olikin jo juurtunut niin sywäksi ettei hän woinutkaan sitä wastaan seisoa. Hän kyllä wältti useat kiusaukset, mutta uusissa muodoissa ja uusilla woimilla ryntäsiwät ne niin rajusti ja yhä uudistetuilla hyökkäyksillä hänen kimppuunsa, että hän ehtimiseen horjahteli. Hän katui, itki, huokasi ja kuitenkin horjui!
Asari säikähti tuota kohtausta kowin ja niinkuin ukon lyömänä seisoi hän wawisten Heikin edessä ja tuijotti häntä silmiin. Ennen oli hän kaikkialla hakenut Heikin seuraa, nyt hän wältti, kammoksui ja kauhistui häntä!
Sen tapauksen perästä tuli Kaisa wähäpuheiseksi ja wältti muiden ihmisten seuraa niin paljon kuin woi. Minkäänlaisista kosijoista ei hän kärsinyt sen koommin puhuttawankaan, sitä wähemmin heitä itseänsä. Järwi ja Pankko=Tuppu tuliwat nyt, lähinnä wanhempiansa, Kaisan mieli=esineiksi. Hän rupesi Tuppua hoitelemaan niinkuin pientä lasta.
Hän wältti ensimäisen iskun ja ennenkun Lewenius oli leweydellänsä ehtinyt tuolinsakaan kylläksi koholle nostaa toista warten, oli Longman saanut kouraansa kynttiläjalan ja täyttä wäkeään mäihäsi hän sen leweällä puolella Leweniusta otsaan. "Woi tuhannen piru, mitä teitkään, weli Longman!
Tällä ei olleet kuitenkaan wielä kaikki waarat lopussa. Kolkkoja korpia, synkkiä soita myöten samoellen kuljeskeli hän wielä kauwan aikaa Puolassa, ennen kuin hänen wiimein onnistui päästä rajan yli. Ihmis=asuntoja wältti hän tietysti niin paljoa kuin mahdollista, kun ei koskaan woinut olla warma siitä, ettei häntä ilmi=annettaisi.
Hän ei pitänyt seurustelua kenenkään kanssa talon wäestäkään, sitä wähemmin muiden ihmisien kanssa ja Mäntylän Taawan ja Karilan Heikin kohtaamista wältti hän niin paljon kuin mahdollista. Hän ei puhunut juuri monesti muiden ihmisien kanssa, oleskeli waan omissa sywissä ja hiljaisissa ajatuksissaan. Wäliin nähtiin hänen olewan hywin synkkämielissä ja silloin hän usein itki.
"Senhän minä tiesinkin ... sehän se on akkain wiimeinen waltti, mutta onneksi minä tunnen liiaksi tarkkaan nuo oikut, ja woin wakuuttaa, ett'eiwät ne naputa niin mitään", sanoi isäntä kylmästi ja lähti suuttuneena pois.