United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onneksesi, Knuut! sanoi Hilja vapisevin huulin. Kiitos! vastasi hän katsomatta Hiljaa. Illalla seisoi Hilja yksinään ikkunassa. Esteri oli kutsuttu nuorison tanssipitoihin, ja rouva Lind oli mennyt uskottunsa, kamreerin rouva Vesterin luo.
Illan toisensa jälkeen pitivät työmiehet Hultin ja Vesterin johdolla kokouksia kirjastossa; kukaan ei saanut tietää, mitä niissä päätettiin, sillä yhtymiset tapahtuivat suljettujen ovien takana, mutta rahvaan ihmiset ja asento ja "Fanan" lehden vallankumoukselliset kirjoitukset eivät ennustaneet mitään hyvää.
Emäntäkin tuli sinne ja alkoi jo ulompaa puhella: Kun toit vieraat tuota vanhaa navettaa katsomaan, joka on aivan kohta hajoitettava ja uusi isompi tehtävä sijaan. Lähtekää nyt vieraat ruualle. Paljon oli nytkin ennätetty laittaa keittoja, vaan vähän nurkui emäntä vierasten syövän. Kahdella hevosella sitten lähdettiin. Petu ohjasi oriilla vieraita ja emäntä ajoi Vesterin kanssa perästä.
Reeta huomasi, ettei hänen kasvatustyttärensä olekaan enää niin joka pojan siepattava ja hän saattoi sitä kehoittaa käymään muissakin kyläpaikoissa kuin tuolla Tuomelassa. Ja vieläpä taisi Reeta huomata erehtyneensä tuon Tuomelan toisen pojan Vesterin suhteen, joka olisi ollut yhden ikäinen Liisan kanssa.
Nähtiinhän aina, että viimeiseltä kuitenkin "herrat" aina pääsivät voitolle! Sahanhoitaja tiesi kenen kirjoittamia ilmoituspaperit olivat. Hän tunsi Vesterin lauseparren: "historia näyttää."
Sitä seurasi uusi vielä voimakkaampi eläköönhuuto, jonka karjuttua työmiehet hyvästiksi nostettuaan lakkia palasivat sahalle. Tieto tuosta ihmeellisestä tapahtumasta, Vesterin puheesta ja lainakirjaston perustamisesta levisi nopeasti ympäri koko tuon pikku yhteiskunnan.