United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki tiesi ja kaikki taisi se, kaikkia näkymättömällä kädellä johti. Ei pudonnut varpunenkaan oksalta hänen tietämättään. Pilvien ja tähtitarhain takana istui ja hallitsi maita ja taivaita. Sieltä pani auringon nousemaan ja sen laskemaan laittoi, siellä pilviä piteli, siellä tuulet ja sateet synnytti.
Kun nyt Lauri hiljaa ajoi eteenpäin, johtui mieleensä mitä pappi viime pyhänä oli saarnassaan sanonut, ettei varpunenkaan putoa maahan, ellei Jumala sitä salli, ja että kaikki mitä tapahtuu alkuansa on Jumalan tahdosta lähtenyt. Eiköhän siis sama Jumala ollut tuonut tuota nuorta tyttöä Uotilan rauhalliseen taloon?
Vanhus aukaisi käärökirjan uudelleen ja pani lapset sanelunsa mukaan kertaamaan saman rukouksen, jonka mekin hiljaa itseksemme toistamme Herralle ja jonka vielä nytkin opetamme lapsillemme. Sitten hän kertoi heille yksinkertaisin sanoin Jumalan lapsiin kohdistuvasta rakkaudesta, kertoi, ettei varpunenkaan putoa maahan Hänen sitä näkemättä.
Mutta kaiken tuskan ja surun keskeltä nousi kuni aamurusko myrskyisen yön jälkeen lapsellinen usko ja toivo hänen sydämeensä, luottamus taivaallisen Isän armoon ja laupeuteen, isän jonka tietämättä ei varpunenkaan lennä katolta eikä putoa hiuksen karva ihmisen päästä. Kätensä ristiin liittäen lankesi Anna polvilleen ja heitti kaikki huolensa lapsellisessa rukouksessa Herran sydämelle.
Ettekö tiedä, ett'ei varpunenkaan puusta putoa ilman Isän tahtoa, saatikka sitten ihminen. Jos Jumala kerran pitää huolen linnusta, miksi ei hän pitäisi myöskin köyhästä tytöstä. Kyllä Sanna se on niin, koska minä ihmeellisen johdatuksen kautta jouduin erään kuolevan lesken auttajaksi aina Kirkkonummelle asti. Hän oli sairas, vaan minulla on toivoa hänen parantumisestaan."
Hän, jonka tahdotta ei varpunenkaan putoa maahan, ja ... minun isäni muisto, vastasi Inkeri, astui äitinsä makuuhuoneeseen ja sulki oven. Raivostuneena katsoi majuri hänen jälkeensä. Hän teki liikkeen ikäänkuin rynnätäkseen ovea kohti, josta Inkeri oli kadonnut. Mutta hän malttoi mielensä ja jupisi hammasta purren: Maltahan, ylpeä tyttö! Nöyrästi sinä vielä rukoilet armoa rakastetullesi.