United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kulutti aikansa puhelemalla telefoonissa, soittamalla, uneksimalla, katselemalla kuvaansa peilissä ja ihailemalla kauniita kapineitaan.
Muistan miten meidän talousapulaisemmekin vastasi äreästi eräälle, joka kysyi telefoonissa "sitä vanhaa rouvaa": "Ei täällä mitään vanhoja rouvia asu". Rva B. kävi kyllä joskus ulkona, mutta silloin hänellä aina oli musta, tiheä harso kasvoillaan ja kun meillä joskus oli vieraita, esitettiin hänet nimellä rva Braun Brüsselistä.
Se on siis hän, joka ei salli? ROUVA LINDH. Yhä enemmän hätääntyen. Ei, ei, se ei ole, se ei voi olla mahdollista. Tässä täytyy olla jokin erehdys. Ehkei Bobrikoff sittenkään suostunut? Minä kuulin ehkä sittenkin väärin telefoonissa? Ehkä tuli sittenkin kielto? Ei, kyllä minä kuulin oikein. Mutta näin ei saa käydä ... ei saa ... tämä on kauheaa... Puhkee itkuun ja menee.
Esa oli nyt voittanut, Oton uteliaisuus oli herännyt. Puhelu oli kääntynyt siihen, mitä kaikkea telefoonissa voi saada. Oli lueteltu jo kaikki herkut, mitä he vaan tunsivat, voileivästä lähtien. Vielä toki epäili Otto yhtä: Mutta siirappia ei saisi. Saisipa, väitti toinen.
Meitä on liian monta, mahtuaksemme kaikki tänne sisälle, emmekä sen enempää tahdokkaan kurkistella kulissien taakse. Soitamme sen sijaan telefoonissa ja kysymme, kuinka nuo vanhat naiset jaksavat pappilassa, jonne perhevaunut heidät eheinä saattoivat. Pappilassa oli ruustinna parhaalla tuulellaan.
ROUVA LINDH. Mutta sehän on kauheata, mitä sanot! Sinä tiedät, ettei asia ole niin! Se on Hannaa kohtaan niin väärin, kuin suinkin olla voi. Sinä et ole voinut koskaan häntä sietää. LINDH. En. Se on totta. Telefooni soi kiivaasti. ROUVA LINDH. Se on vastaus! LINDH. Telefoonissa. Halloo! Hyvä on. Odottakaa hiukan.
POLIISIMESTARI. Joitakin, joita minulla ei ole oikeus eikä tarviskaan tiedustella telefoonissa mutta joita herra kuvernööri varmaankaan ei ole salaava arvoisalta puolisoltaan. Sulkeudun suosioonne ... sulkeudun suosioonne... Menee teeskennellyn kohteliaalla kumarruksella sekä rouva Lindhille että muille, kullekin erikseen. HANNA. On jäykistynyt suoraksi ja kylmäksi. Hän ei siis salli?
ROUVA LINDH. Kuinka ei voi? Mutta kenraalikuvernöörihän on antanut suostumuksensa? POLIISIMESTARI. Toistan, että on nähtävästi olemassa väärinkäsitys. Kenties hänen ylhäisyytensä ei olekaan antanut suostumustaan? ROUVA LINDH. On, on, kuulinhan minä sen telefoonissa. POLIISIMESTARI. Tuon ainoastaan perille raportin, joka minulle annettiin tuotavaksi.