United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä et hylkää tätä taloa?... et jätä sitä vieraalle? Lupaa se minulle! Olkaa te vaan rauhassa, Tapani! Minä lupaan: Ellen itse tänne Sillankorvaan tulisikaan, niin lapsilleni sen perintönä säästän ... jos se vaan minusta riippuu. Tässä käteni! Se oli miehen sana. Nyt voi Tapanikin jo laskea luunsa levossa hautaan. Vielä ei ole kaikki menetetty... Nyt tulee minun vuoroni.
Hän pysyi tasapainossa, mutta vihdoin saivat vankkurit pahan täräyksen, ja siellä nyt makasi lukkari nurin niskoin purossa, joka virtasi tien poikki. Ukko Swart hän kuitenkin lötkötti lötköttämistään ja saapui pian vankkurien luo, jotka olivat tarttuneet sillankorvaan. Lukkari oli tarttunut kiinni lokaan ja potki kuin jos hän olisi maannut siinä huvikseen.
Ja sinä sen myös teit, Mailiisa! Niin, minä sen myös tein. Sillä niin kuin minä tämän talon olen saanut perinnöksi vanhemmiltani, niin olen minä sen myös jättävä perintönä jälkeläisilleni. Ei vieraan käden pidä enää toista kertaa Sillankorvaan koskeman niin kauan kuin minä elän! Mutta sinun jälkeesi?... kuinka käy talon silloin?... Minunko jälkeeni...?
Hän vei Anteron takaisin maantietä sillankorvaan, kääntyi siitä rantaan ja kulki ensin lepikossa poimuttelevaa rantapolkua, sitten ylös metsäistä rinnettä, joka oli suvannon toisella puolella vastapäätä kirkkoa ja pappilaa. Siinä oli sileää nurmikkoa lehdon aukeamassa, ja siihen istui ukko, veti pullon poveltaan, toisen taskustaan. Hoida sinä tuota, minä hoidan tätä!
Hän pysyi *vielä* tasapainossa, kunnes äkkiä *pratsh*! vankkurit pahoin tärskähtivät ja siellä nyt makasi lukkari ylisniskoin purossa, joka juoksi tien poikki. Ukko Swart juosta lötkötteli voimainsa takaa ja saapui pian onnettomuuspaikalle. Hevoset seisoivat tyyninä alallaan ja vankkurit olivat tarttuneet sillankorvaan.