United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta sinun isäsi kylmyyttäkään en minä voisi kestää, saati hänen vihaansa. Jättäkäämme siis koko tämä asia, niinkuin ei siitä milloinkaan olisi ollut puhetta." Samat pilvet, jotka olivat peittäneet kuun Ivarilta silloin kuin hän katseli Liisan lähtöä Ruikan talosta, kätkivät kuun Marilta ja Severiltäkin heidän viimeksi ollessansa kanssa-puheessa.
Onneksi Puolamäen Ivarille ei hänen tarvinnut tulla todistajaksi. Sillä ei kukaan huomannut hänen puhutelleen Liisaa Ruikan pihalla. Hänen todistuksensa olisi ollut kyllinkin rasittava niihin sanoihin katsoen, jotka Liisa oli hänelle lausunut.
Mutta kysymys nousi kohta siitä, kuka oli tulen sytyttänyt. Ja niinkuin sanoimme, epäluulo kohtasi Liisan äiteä. Hän oli nähty lähimmäisissä tölleissä Ruikan yläpuolella. Hänen oli kuultu jo sitä ennen lausuvan uhkauksia Ruikan emäntää kohtaan. Ja uhkaukset olivat juuri sen laatuisia, jotka nähtävästi tarkoittivat paloa. Sillä ne julistivat Ruikan emännälle tulevaa köyhyyttä.
Ruikan emäntä oli pahoilla mielin puu-pinoistansa, jotka paloivat. Ja Liisa oli pahoillansa siitä tylyydestä, millä häntä oli kohdeltu Ruikan tanssissa. Ja Liisan äiti oli kiukussaan samasta asiasta. Kummako siis, ettei yksikään heistä ollut talkoossa. Joku tiesi senkin, että nimismies tänäpäivänä pitäisi poliisi tutkintoa tuosta halkoin palosta.
Onkiveden pitäjässä pidettiin syyskäräjiä. Se oli jälkeen edellä kerrottuja tapauksia. Tullilan Liisa oli polisi-tutkinnossa tullut niin paljon epäluulon-alaiseksi Ruikan puupinon palosta, että hän oli haastettu oikeuteen. Vaan niin suurta syynalaisuutta ei hänestä kuitenkaan löydetty, että nimismies olisi rohjennut panna häntä kiinni.
Niitä aineita ei tosin ollut saatavissa itse Ruikan talossa; mutta vähän matkaa siitä oli mökki, josta saatiin. Ja jota pimeämmäksi ilta muuttui, sitä taajemmaksi kävi liike talon ja mökin välillä. Kyläläisillä oli se luulo että aineet, joita myytiin, olivat Ruikan emännän, vaikka mökin väki niitä myi.
Muutamia nuorukaisia oli Ruikan emännän kehoituksesta juossut Tullilaan katsomaan olisiko Liisa kotona siellä. Arvattiin että jos hän oli metsässä käynyt ja puupinot sytyttänyt, hän ei vielä olisi ehtinyt kotia. Mutta Liisa oli kotona ja antoi pojille kelpo nenäviisaita vastauksia heidän kysymyksiinsä, ja neuvoi heitä kulkemaan muualla öisillä, eikä rauhallisten ihmisten asunnoissa.
Hän oli kenenkään käskemätä ja pyytämätä ollut tölliläisille avullisena perunan varsien leikkuussa ja sitomisessa. Lähimmäisestä perunamaasta oli hänen ollut mukava kenenkään huomaamata aidan ylitse pistää olkitukon Ruikan ladon nurkkaan ja siihen sytyttää tulen, niinkuin jäljestä päin nähtiin tapahtuneen.
Vaan ei hän mitään sanonut. Luokaamme silmäys niihin tanssi-huviin, joita puheena olevana iltana pidettiin Onkiveden kirkon kylässä. Jos kansan juhla oli ollut hengetöntä vähän varhemmin, olivat tanssit vähän myöhemmin sitä elävämmät. Niitä pidettiin Ruikan tilalla, joka oli kylän äärimmäisiä. Siellä oli avara tupa, jossa väkeä oli ahdattuna penkit täyteen, yltäympäri.
Ennen käräjän loputtua Onkiveden kylässä otettiin asia oikeuden eteen. Nimismies, joka virkansa puolesta oli yleinen päällekantaja, hankki tarpeelliset vieraat miehet. Molemmat tulipalot, sekä puupinojen että ladon palo, tutkittiin yhdessä. Liisaa vastaan saatiin toteen näytetyksi, että hän Ruikan tanssista pois työnnettynä oli monen kuullen lausunut ne sanat, jotka ennen olemme kertoneet.