United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouvasnainen menee syrjään, huomaa että portti hiljaa suljetaan sisäpuolelta, ja alkaa seurata nuorta naista. Kaksi kolme katua on kuljettu äänetönnä, ennenkuin se, joka seuraa jäljestä, ojentaa kätensä ja koskee edelläkävijään. Nuori nainen pysähtyy ja kääntyy kummastellen. "Te koskitte minuun eilenkin illalla, mutta käännettyäni päätäni, ette tahtoneet puhua.
Ilta on kaunis, ohuein pilvien läpi loistaa täysikuu. Päivä on ollut ihan toista luontoa, sillä kadut ovat mustat liasta ja mudasta, jonka tihiä sumu on tehnyt vielä sakeammaksi. Tuo hunnulla peitetty rouvasnainen, joka kävelee edes takaisin löytölasten huoneen takaportin edustalla, tarvitsee kyllä tänä iltana hyviä jalka-varustuksia.
Miksi seuraatte minua kuin äänetön haamu"? "Se ei ollut siitä syystä etten tahtonut puhua", vastasi rouvasnainen hiljaisella äänellä, "vaan siitä etten voinut, vaikka koetin puhua." "Noh! mitä tahdotte minulta? Olenko koskaan tehnyt teille mitään pahaa"? "Ette koskaan." "Tunnetteko minua?" "En." "Mitä te sitten tahdotte minulta? "Tässä paperissa löytyy kaksi guineeaa.
"Olen maininnut teille," sanoi hän, "että eräs muukalainen rouvasnainen omakseen otti sen rouvan lapsen, jonka kuva rippuu tuolla kamiini-uunin yläpuolella, joka rouva vei pienen lapsen mukaansa. Olen yhtä varmaa siitä, kuin että nyt istun täällä ja että suureksi mielipahakseni olen pakoitettu tuottaa teille surua, sir.
Vanhempi rouvasnainen nousi puoleksi istualtaan, hansikka levitetty vasemmalle kädelle ikään kuin joku hansikkamaakarin kyltti, katseli puoleksi leveän olkapäänsä ylitse, mulskahti jälleen alas ja pitkitti hieromistaan. "Rouva Dor", sanoi nauraen Obenreizer, "on niin hyvä että pitää minua vapaana pilkuista ja reijistä.
Kun he olivat päässeet ripille, saatiin heitä yhä harvemmin nähdä; Gunhilda oleskeli enimmäkseen kotona. Muuan vanhanpuoleinen rouvasnainen tuli tähän aikaan voutilaan, missä hänen piti ruveta emännöimään sekä opettamaan samalla Gunhildaa hienompiin tapoihin; hän kuuluu olleen, niin ainakin sanottiin, voudin sukulaisia. Mutta eipä Gunhilda hänestä paljoa välittänytkään.
"Mikäs nyt on?" kysyi herra Wilding. "Tarkoitatteko olleenne Löytölastenhuoneessa?" "Varmaan; ja sitä en häpeä tunnustaa." "Sillä nimellä, jota nyt kannatte?" "Nimellä Walter Wilding." "Ja rouvasnainen?" Rouva Goldstraw herkesi äkisti ja katseli nähtävällä levottomuudella kuvaa. "Tarkoitatte äitiäni" keskeytti Wilding.