United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Molempain äänet alenivat alenemistaan ja kasvonsa kallistuivat heidän puhuessaan aina likemmäksi toisiansa. Mutta rouva Dor? Rouva Dor käyttäiksi juuri kuin enkeli, hän ei ollut mitään näkevinään, ei virkkanut sanaakaan, parsi vaan ahkerasti Obenreizerin sukkia.
Hänen ikänsä muistutti ihmisellisen elämän syksystä, ja illan kuluessa osoitti hän kaksi silmiin-astuvaa omaisuutta, toinen: olla vaiti; ja toinen: tyhjentää potelleja. Rouva Dor ei ollut huoneessa, eikä hänelle ollut jätetty sijaakaan pöydässä kun ruualle ruvettiin. Obenreizer ilmoitti, että hyvän rouvan yksinkertainen tapa oli syödä puolipäivällistään "keskellä päivää."
Mutta tämä kysymys liittyy eroittamattomasti toiseen: "Oletteko te todellakin tehneet parannuksen?" "He is dör de hohle Stroote," sanoivat eräät henkilöt kotiseudullani Reinin varrella niistä, jotka heidän mielestänsä olivat tehneet parannuksen. Ja todellakin, tämä solatie on. Semmoinen josta kukaan ei voi säästyä.
"Meillä ei ole paljon aikaa, Yrjö," sanoi hän; "mutta rouva Dor on ollut hyvä minua kohtaan, ja me saamme viettää nämät minuutit itseksemme." Nyt kiersi Marguerite käsivarret hänen kaulansa ympäri ja kuiskasi: "Oletko tehnyt mitään, joka on voinut loukata Obenreizeria?" "Minäkö?" kysyi Vendale kummastellen.
"Niin, jonka täytyy istua vartioitsemassa pientä ihanaa hiirtä," selitti rouva Dor katuvaisella huokauksella. "Olettehan kuitenkin paras ystävämme! Sano, Yrjöseni, sinäkin, eikö ollut rouva Dor paras ystävämme?" "Varmaan, lemmityiseni! Kuinka me ilman hänettä olisimme tulleet toimeen?"
Morsian ja ylkämies, notari Neuschatelista, lakimies Lontoosta, rouva Dor ynnä eräs outo, vahva, salamielinen englantilainen, tunnettu nimellä Zhoé Ladelle, ovat kaikki kokoontuneet ravintolan parhaasen, juhlallisesti puettuun huoneesen.
Vanhempi rouvasnainen nousi puoleksi istualtaan, hansikka levitetty vasemmalle kädelle ikään kuin joku hansikkamaakarin kyltti, katseli puoleksi leveän olkapäänsä ylitse, mulskahti jälleen alas ja pitkitti hieromistaan. "Rouva Dor", sanoi nauraen Obenreizer, "on niin hyvä että pitää minua vapaana pilkuista ja reijistä.
Rouva Dor näkyy nyt puettuna puhtaisin hansikkoihin, tällä kertaa omiinsa, ja molemmat käsivartensa kiertyttyinä morsiamen kaulan ympäri; jonka tähden rouva, ollaksensa loppuun asti itsensä kaltainen on kääntänyt leveän selkänsä muulle seuralle. "Suo anteeksi, kaunis lapsukaiseni," pyytää rouva Dor, "että minä saatin olla hänen kissanansa." "Kissanansa, rouva Dor?"
Ainakin kävi niin, että, kun kaikki oli järjestyksessä, kutsuttiin Obenreizerit, holhoja sekä holhottavansa, päivällisille Raajarikko-loukkoon, johon kutsumukseen myös rouva Dor oli suljettu. Jos Vendale tätä ennen oli korvia myöten rakastunut jota ei epäiltäkö niin upottivat nämä päivälliset häntä kymmenentuhatta syltä rakkauden syvyyteen.
Ennenkuin lähdin matkalle, sanoin minä rouva Dorelle tietäväni, että miss Obenreizer oli hyvässä turvassa, ja missä hän piti majaa, jota vastoin rouva Dor puolestansa ilmoitti, että veljenne tyttärelle oli tullut kirje, jonka hän näki olevan teiltä. Tämän kirjeen otin mukaani ja toimitin myös, että vastaisetkin kirjeet tulisivat meidän käsiimme.