United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Egyptiläisen salaviittaukset eivät olleet syvästi vaikuttamatta häneen. Huhut Glaukuksen raakuudesta ja häikäilemättömyydestä loukkasivat häntä mitä syvimmin. Glaukus oli esiintymisellään heittänyt varjon hänen luonteelleen ja hänen elintavalleen, hänen rakkauttaankin oli pilkattu. Hän tunsi nyt vasta, kuinka yhtäkkiä rakkaus oli hänet yllättänyt.
Pahoin oli Panua pilkattu ja naurettu ja rähisty hänen käskyilleen, ilkeästi olivat ukot urhoja häväisseet, ja viimein oli Kari heidät koirina ovesta ulos heittänyt. Kari? huudahti Panu hämmästyen.
Vaikka hänen housunsa lahkeet ja takkinsa hihat olivatkin kaksinkerroin käärityt, ei kuitenkaan häntä nyt pilkattu eikä nykitty, eikä kukaan sanonut häntä Tintta-karhuksi; näyttipä siltä kuin toiset eivät olisi häntä huomanneetkaan, ja se oli Jaakon mielestä jo hirmuisen iso ylennys.
"Te olette hyvä mies, Chillingly, ja minä en tunne ketään, ainakaan en näillä seuduin, jolle vapaammin voisin uskoa mikä mieltäni painaa. Minä olen petetty, minä myönnän sen; minua on pilkattu minua miellyttävän toiveen suhteen, ja," lisäsi hän naurahtaen, "minua harmittaa aina, kun en saa kaikkea käymään minun mieltäni myöten." "Niin on minunkin laita."
Hän sulkeutui huoneeseensa, ei lähtenyt iltasellekaan, istui vain siellä yksin pimeässä nurkassa mustissa tunteissaan. Hänen rakkauttaan oli törkeästi pilkattu, häväisty ... hänen toiveensa olivat kaatuneet ja ystävätärkin oli ollut niitä kaatamassa! Aino istuutui kirjettä kirjoittamaan, ystävättärelle kirjoitti.
Samoin kuin ihmiskaiho muutamissa ihmisissä syntyy petetystä hyväntahtoisuudesta, niin on luonteita ja Kenelm Chillingly'n oli kenties niitä joissa välinpitämättömyys syntyy siitä, että heidän intoansa on pilkattu.
Mutta ei siitä ilosta ja riemusta, joka on Jumalan mielen mukaan ja joka taivaassa autuaita odottaa heidän palkkanansa siitä, miten heitä täällä maan päällä on pilkattu ja kiusattu ja vainottu, eikä siitäkään, minkä syntinen ihminen tuntee saadessaan jo täällä maan päällä osoituksia Jumalan armosta ei niistä tällä kertaa, vaan niistä iloista ja riemuista, jotka ovat pimeyden ruhtinaan mielen mukaiset ja joita suruton maailma itse itselleen joka päivä valmistaa täksi tämänaikaiseksi iloksensa, maalliseksi paratiisikseen.
Pilkattu, häväisty, solvaistu ihmisten edessä ja Jumalan edessä rikoksen tekijä! Missä oli niin paljon vettä, että hän voisi itseänsä puhtaaksi pestä?
KNOX. Henrik Darnleyko haluaa tänne tulla? TAYLOR. Niin; huonosti kävi Dunbar'in linnassa! Hän on pilkattu ja hylätty kaikilta ihmisiltä, itseltänsäkin. KNOX. Yksinäistä heikkoa huokausta sairaasta sielusta ei ole kuunteleminen. TAYLOR. Ei, tämä on enemmän. Häntä kohtelevat kovasti sekä kuningatar että muut, Darnleyn herkkätuntoinen luonne on epätoivoon menehtymäisillään.
John heitti silmäyksen Alfhild'iin, joka kauhistuneena vei nenäliinansa suunsa eteen ja sitten hiveli nenänalustaansa, katseli noettuneita sormiansa ja ymmärsi kaiken. "Alfhild," kuiskasi hän, "sinäkö olet tämän tehnyt?" "John!" "Siis totta! Pilkattu, pidetty narrina," ajatteli hän. "Sallikaatte meidän toivottaa onnea," sanoi luutnantti. "Onnea, onnea!"