United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt Polly, vielä kerran käännettyänsä pikku kättänsä hänen kädessään, merkiksi että oli tulossa jotakin hauskaa, aloitti pitkän tarinan, jossa jokainen huvittavainen jakso alkoi sanoilla: »Sitten se» ja »Sitten tuo». Esimerkiksi: »Sitten se poika», tai: »Sitten tuo haltia», tai: »Sitten tämä piirakka oli neljä kyynärää ympärimitaten ja puolikolmatta syvä». Tarinan päähauskuus oli siinä, että haltia rankaisi poikaa siitä, että tämä oli liian ahne ruoalle.
Sillä olettakaamme, että tämä piirakka olisi linna mikä on teidän nimenne, hyvä ystävä?» »Lorimer, herra», vastasi mies. »Terveydeksenne minä juon, kunnon Lorimer. Kuulkaas nyt, Lorimer kuvitelkaamme, että tämä piirakka olisi suojeltavan paikan päärakennus eli linna, ja olkoon tämä ydinluu etuvarustuksena, joka olisi rakennettava...»
Mainittu piirakka kesti monella soturilla aina Etelä-Venäjälle, sekä sikareista kuulin vielä Tonavalla lausuttavan: Huomenna poltan viimeisen Viipurin-sikarini. Astuessamme junaan takaisin toivottivat Viipurilaiset meille onnea matkalle huutaen hurraata junan hiljalleen lähtiessä asemahuoneen etusillan äärestä. Osanotto näkyi olleen erittäin sydämellinen.
Siis puuhut, melkein latvatta Ja ilman lehtiä noita, Kas, seisoo vallan kurjana, Rukoillen jumaloita. Täss' oppi töille nuhteeton, Te lapset nuorukaiset: Ain' haitaks puille kauris on Ja myöskin kuoriaiset! Kissan piirakka. Jos luonnontutkijan tunnus on Tyven katse kaikkialla, Niin mittaus jälkiään seuratkoon Varovasti, vaan luottamalla.
"Herra Jumala, miten minua huolettaa," sanoi Annette kirkosta tultuansa. "Tuo piirakka, Dora ... minä pelkään..." "Mitä sinä pelkäät? Olemmehan sen tehneet kuin Nylander neuvoo, ja vaikk'ei hän olisikaan erittäin kaunis, niin ei ole ketään muita paitsi mamma, jotka sitä käsittävät; toiset pitävät lukua vaan mausta, piirakan sydämestä, ymmärrätkös, ja ovat liiaksi yleviä sen muotoon."
Sillä tarkoituksella haltia paistoi piirakan, josta poika söi, söi syömistään ja hänen poskensa pullistuivat, pullistuivat pullistumistaan. Paljon oli sivutapahtumia, mutta huvittavin seikka lopussa oli se, että piirakka kokonaan tuli syödyksi ja että poika siitä halkesi.
»Vaikkapa vuorokaudenkin, kuninkaallinen majesteetti», vastasi Durward, »muuten en olisi oikea Skotlannin poika.» »Vaan enpä minä, vaikka saisin toisen kuningaskunnan lisäksi, tahtoisi sitten olla se piirakka, jonka kimppuun sinä kävisit semmoisen paaston perästä», nauroi kuningas. »Mutta nyt ei olekaan puhe sinun päivällisestäsi, vaan omastani.