United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Herra Jumala, miten minua huolettaa," sanoi Annette kirkosta tultuansa. "Tuo piirakka, Dora ... minä pelkään..." "Mitä sinä pelkäät? Olemmehan sen tehneet kuin Nylander neuvoo, ja vaikk'ei hän olisikaan erittäin kaunis, niin ei ole ketään muita paitsi mamma, jotka sitä käsittävät; toiset pitävät lukua vaan mausta, piirakan sydämestä, ymmärrätkös, ja ovat liiaksi yleviä sen muotoon."
Dora rohkaisi ystäväänsä lakkaamatta, ja tosiaankin, se näytti miellyttävältä ja ikäänkuin odotti vapautuakseen muodon kahleista. Seura oli kokoontunut. "Kas niin, Annette, älä nyt hätäile vaan mene tervehtimään kohteliaasti, niin kaikki ovat valmiina," sanoi Dora. "Kas niin, minä itse käännän piirakan."
Mitä tulee tehdä? "Ei luonnollisesti mitään", sillä muutamilla kuluneilla rikseillä voin minä saada kaikkea. Jos minä tahdon tietää jotakin tieteellistä, niin on siellä aina joku hyväntahtoinen professori, joka antaa minulle johdelman; minun ei tarvitse kuoria rapuja, vaan minä saan sen asemasta syödä ravunpyrstö piirakan.
Samalla pelolla millä virkamieheksi pyrkijä käypi tutkintoon, ja todella hiukan epävarmana oikeasta ajasta milloin piirakan piti jutussa ilmestyä, samoinkuin myös tämän välttämättömän esineen koosta, Barbox Veljekset alkoi hiukan vapisevalla äänellä kertoa, mutta hän teki sen lapsen avulla jotenkin hyvin. Tosin oli huomattavissa laajuuden puute hänen puhuessaan pojan poskista ja ruokahalusta.
Sillä tarkoituksella haltia paistoi piirakan, josta poika söi, söi syömistään ja hänen poskensa pullistuivat, pullistuivat pullistumistaan. Paljon oli sivutapahtumia, mutta huvittavin seikka lopussa oli se, että piirakka kokonaan tuli syödyksi ja että poika siitä halkesi.
Hän kävi ragout'hun käsiksi, eikä aikaakaan, niin vati oli tyhjä hän ryntäsi suuren piirakan kimppuun ja tunkeutui syvälle kinkun sisustaan, ja, jolloinkulloin huuhdellen runsaat annoksensa viinillä, ryhtyi yhä uudestaan ja uudestaan työhönsä, isännän suureksi ihmeeksi sekä mestari Pietarin huviksi.
Näin lohduttaen mieltänsä sillä filosofisella vapaudella, jonka hän katsoi seuraukseksi vartijansa valppaudesta, peräytyi kapteeni Dalgetty kamariinsa, missä hän kulutti iltansa tieteellisillä laskelmilla sotaisista aineista ynnä välistä käytännöllisemmillä rynnäköillä piirakan sekä pullon kimppuun, kunnes tuli aika mennä levolle.
TUIRO. Meille kehnosti kävisi Liikoja tavoitellessa: Kurki kun yritti talven Hautoa kesäksi kuoli. KOTRO. Joutavia jaarittelet! Sinä vaivainen vapiset Pelkurina pieksettävä! TUIRO. Mi minäkö vapisen! miksi? KOTRO. Nyt satusi säästä! Tässä Tosi jäykkä on tekeillä. Tiedätkö mitä enempi? Tiedänpä minä jotakin: Että Illi on omani. Tänä aamuna salassa Pisti piirakan minulle.
Toinen, joka paraikaa paalikalla ohenteli piirakan kuorta, nosti tätä laidasta nähdäkseen, joko se kelpaisi, ja kun huomasi sen liian paksuksi, alkoi taas innokkaasti pyörittää paalikkaa ja sitten vastasi: Kuka nyt semmoista muistaisi. Lieneekö niitä semmoisia aikoja ollutkaan. Mutta pelkkää ruista ja ohraa minä söin ennen niitä suuria nälkävuosia.
Hän oli antanut hänelle sen piirakan, joka hänellä oli muassaan omaa päivällistänsä varten, ja ilman sitä käskenyt hänen poiketa sisälle juustolle ja leivälle, niin usein kuin hän kulkisi hänen talonsa sivutse." Isäni näytti säikähtävän ristiriitaisuutta metodistoja vastaan viskatun syytöksensä sekä suvaitsevaisuutensa välillä sitä ainoata metodistaa kohtaan, jonka hän yksityisesti oli tavannut.