United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
He vaelsivat samaa oikopolkua, jota Severin oli tullut ratsastaen. Nyt Severinkin käveli jalkasin, sillä hän ei kehdannut ratsastaa muiden käydessä, ja talutti hevostansa suitsista, jotka hän oli kietonut käsivarrellensa. Mutta hevoselle oli taluttaja outo, koska hän oli kaksi vuotta, vähillä väliajoilla, ollut poissa kotoa.
Viimein sanoi hän hiljaa: Minä voisin kävellä sinne. Matka ei ole kovin pitkä. Neiti Toll kavahti pystyyn. Lähtisittekö minun kanssani? Yksin tai teidän matkassanne, miten vain tahdotte. Miten hyvä te olette, ihan niinkuin hän, tohtori Olsen. Hänkin kerran. Mutta puhutaan sitte. Nyt mennään heti, heti. Jo muutaman minuutin kuluttua olivat he astumassa oikopolkua alas laaksoon päin.
Käykää nyt vaan kauniisti eteenpäin tätä muhkeaa, tasaista tietä suoraan eteenpäin vaan, niin teidän on aivan mahdoton mennä harhaan. Minä sill'aikaa riennän oikopolkua takapihan läpi keittiöön, nähdäkseni onko tytöllä kiehuvaa vettä käsillä".
Melkein pelästyneenä käänsi tyttö päänsä hänestä ja melkeinpä, näytti ikäänkuin hän itseksensä tuumisi, eikö sentään olisi paras sen sijaan, että jatkaisi tietä hänen kanssaan, rientää kotiin jotain oikopolkua sadepisaroita valuvan metsän läpi.
Sillä kävelyllä ja sinä lämpimänä kesäisenä iltana, joka vähitellen vaihtui viileäksi yöksi, ohi pappilan ja kirkon, ohi kirkonkylän talojen, oikopolkua peltojen läpi, vähän matkaa suuren tyynen järven rantaa, sitten syrjätietä koulun lehtoiseen niemeen ja sieltä takaisin maantielle ja vielä raikasta, helähtelevää hongikkoa siihen, missä erottiin, mutta ei erottukaan sillä kävelyllä pantiin koko tulevan elämämme pohja, virisi yhteiselämämme johtosävel soimaan aina tähän päivään asti.