United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Naulanen katsahti ympärilleen, oliko ketään näkyvissä ja virkkoi kuiskuttaen: Viime yönä se sai ja lähetti minut tahtomaan rahaa. Auvisen kasvoille kohosi ikävän tuskallinen ilme ja käsi vetäytyi ehdottomasti housun taskuun. Aurinko oli jo mennyt niin alas, että huoneiden varjot ylettyivät yli pihamaan. Kuule, nouse ylös, elä enää nukuttele, puheli Lahnaniemen emäntä nykien Aliinaa kädestä.
Näkyy niitä sinun laskusi mukaan olevan, sanoi Naulanen salamyhkäisesti naurahtaen ja kääntyen toiseen asiaan virkkoi: Käypä sanomassa isällesi, että minä olen täällä. Aliina pyyhkäisi otsalle valuneet hiukset korvan taakse ja lähti juoksemaan huoneeseen. Kohta tuli sieltä Auvinen, ja käteltyään istahtivat he vieretysten nurmelle.
Hänessä kiihtyi vakoilemishalu, vaikka se alussa vähän peloitti ja hävettikin. Epäiltävien henkilöiden jälkiä, olipa ne kotoisia tai kyläisiä, veti häntä vastustamaton halu nuuskimaan. Eräs noita epäiltäviä oli suutari Naulanen, ja kun se joulun edellä tuli palkkajyviään noutamaan, otaksui Aliina heti olevan salaisia hankkeita tekeillä.
Iltaa, iltaa, vastasi Aliina ja jatkoi työtään. Onko isäsi kotona? On, kamarissa kahvia juomassa. Juokoonpa sitten rauhassa, puheli Naulanen istuutuen nurmelle. Itsellesikö sinä kasvatat noita lyökkiä? Tässä on kaikille meidän talon joukoille, selitti Aliina. Kenenkä tuo isoin pensas on? Se on äidin? Isoin tuo saapi sille ollakin. Entäs tuo toinen iso? Se on isän.
Emännällä oli keitetty kahvipannu odottamassa isäntää järveltä. Aliina muisti että hänen kasvinpenkkinsä tuvan takana oli vielä kastelematta. Hän haki astialla rannasta järvivettä ja alkoi tuohiliuhalla lipittää kasvien juurille. Kujaa myöten kävellä kuhnaili pihaan päin suutari Naulanen, jolla oli pieni mökki kylän laidalla. Hyvä iltapäivä, sanoi Naulanen jo ulompaa ja poikkesi Aliinan puheille.
Ulkona liikkuvat pukivat vahvasti vaatetta ylleen ja varustivat jalkansa monilla sukilla ja suurilla kengillä. Lahnaniemeen oli kutsuttu suutari Naulanen tekemään talvikenkiä, ja Auvisen päähän pisti hakea räätälikin tekemään vaatteita. Ensin oli kaupungista haettava tarpeita, ja lähtönsä edellisenä iltana hän hyvitellen mainitsi Aliinalle, että kohta tämä saa uuden turkin.
Aliinaa nämä pilapuheet eivät ollenkaan huvittaneet, hän odotti muuta. Ja kun Naulanen pyysi talosta hevosta viedäkseen säkkinsä myllyyn, pujahti Aliina eloaittaa lähellä olevan halkopinon taa vahtimaan. Kappaleen aikaa hän sai odottaa isäänsä ja Naulasta aitasta joutuvaksi, mutta kun ne joutuivat, niin loppu kävi sukkelasti.