United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Nehljudofin mielikuvituksessa tapahtui se tavallinen ilmiö, että rakastetun ihmisen kasvot, joita ei ole kaukaan aikaan nähnyt, ensi näkemällä pitkän poissaolon aikana tapahtuneiden ulkonaisten muutosten tähden hämmästyttävät, mutta vähitellen muuttuvat ihan samallaisiksi kuin olivat monta vuotta sitten; kaikki tapahtuneet muutokset häviävät ja henkisten silmien eteen astuu vaan pääilme tuosta erikoisesta, toistamattomasta henki-ihmisestä.
Ja kaikki, jotka kulkevat ja kuvittelevat muuta, ovat narreja, ja elävät tyhjyydessä, olemattomassa mielikuvituksessa. Eläimetkin ovat heitä viisaammat ja tietävämmät, Syntyi ankara väittely. Luutnantti R., joka oli tapansa mukaan suuresti humaltunut, rupesi pitämään esitelmää rakkaudesta, eikä valinnut sanoja vaan nimitti kaikki nimeltä. Siitä samasesta sanoi hän riippuu kaikki.
Mielissä vielä värähteli iloinen surina, joka tuskin oli vaijennut, päivällisaterian loisto väikkyi puhujain mielikuvituksessa kirkkaana pohjana, jota vastaan kuoleman ja ijankaikkisuuden kysymykset esiintyivät kuin suuret, synkät, mutta samalla salaperäisen viehättävät varjot.
Jos semmoinen taistelu jo on niin kauhistava mielikuvituksessa, miltä se, luulette te, on tuntuva todellisuudessa?" Hanskuri oli ääneti. "Minä kysyn toistamiseen: mitä te arvelette?" "En voi muuta kuin surkutella teitä, Conachar", sanoi Simo.
He kerääntyivät mielikuvituksessa ihmisryhmäksi, jonka jäsenet osasivat vain toisiansa ymmärtää, niin, ehkä rakastaakin vain toisiaan! Ihankuin he olisivat olleet jotakin eri olentoja. Ja Heikki samassa vajosi niitten joukkoon, jotka olivat tulleet virsikirjoinensa.
Minä en voinut itse koetella, tokko asian laita todellakin oli niin, koska minä kaikeksi onneksi olen saksalainen pappi, enkä englantilainen lordi. Olkoonpa nyt asian laita niin todellakin, taikka vaan mielikuvituksessa, joka tapauksessa on tämä viinipuu ihana vertauskuva. Minä en pelkää kenenkään lukijani tyytymättömänä kysyvän: "Kuinka sitten?"
Lapsuuteni aika ja syntymäseutuni ihanat ja rakkaat muistot kiitivät mielikuvituksessa silmäini ohi; vanhan isäni murheellinen, varoittava, rakkautta ilmaiseva katse näytti kehoittavan minua jäämään kotimaahan oudolta, tuntemattomalta matkalta, jota olin aikeessa aloittaa. Mutta levoton, haaveksiva, seikkailuja ikävöivä mieleni kaipasi muutosta, ja huolimatta muusta, sai päätökseni voiton.
Ei niin, että millään tavalla olisin runoutta tuominnut tai tuntenut sille turhaan parhaat vuoteni uhranneeni. Täytyihän minun päinvastoin olla sille suuressa kiitollisuuden velassa. Sillä olihan se juuri varjellut minua niin paljosta pahasta, niin monista rikoksista ja kärsimyksistä, joista olin säästynyt elämällä ne pelkästään mielikuvituksessa. Ja runoilemalla ne pois itsestäni.
Puiden latvat kummittelivat kaikkien mielikuvituksessa, niiden humu täytti ilman, ne panivat veren levottomaan liikkeeseen.
Kun nyt jälkeenpäin ajattelee kaikkia lakkoviikon vaaroja, niin mitä todellakaan olivat kaikki nuo mielettömät pommitusjutut ja muut sen tapaiset mielikuvituksen synnyttämät hirmut tämän päivän tapahtumiin verraten, joihin Venäjän sotaväki ei ottanut osaa, mutta jotka kuitenkin omin silmin, eikä ainoastaan mielikuvituksessa, näimme edessämme!