United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jättää Maria Martolan yksikseen. MARIA MARTOLA harmaassa nutussa ja hameessa, valkoinen liina päässä, vähän silmillä, katselee ympärilleen kuin unissaan, ymmärtämättä missä on. Suu menee äänettömään nauruun ja vetäytyy sitten totiseksi. Anton Leanderin ilmestyessä oikealta nousee seisaalleen, ja kuultuaan hänen äänensä syöksähtää kyökin ovelle, ikäänkuin paetakseen, mutta jää kuitenkin paikalleen.
Jumala armahtakoon, luulenpa, että hän tervehti minua; mahtaneeko hän tuntea minut? huudahti Martolan kestikievarin emäntä suuresti hämmästyksissään ja hyvillään, seisoessaan uudessa tärkätyssä kamlottihameessaan kuin vehnäpulla reikäleipäin keskessä. Suunne kiinni! murahti eräs ryysyinen kerjäläinen, vanha vöyriläinen karoliini, ja kääntyi päin. On noita nyt ennenkin kuninkaita nähty!
He menevät eteisen kautta puutarhaan. VANHA-LIISA kantaa useamman kerran kyökkiin pöytätavaroita, sitten tuo palavan, valkeakupuisen lampun ja asettaa tyhjennetylle pöydälle; vihdoin johtaa sisälle Maria Martolan, pidellen tätä kädestä, osottaa oikeanpuoleiseen huoneeseen päin, nyykäyttää päätä, taputtaa Maria Martolaa hiljaa olalle, suostuttaen istuutumaan kyökin ovea lähimpänä olevalle tuolille.
Niin, luulen melkein että hän olisi käskenyt sinun erota minusta ja ... mennä naimisiin Maria Martolan kanssa. Niin minä ainakin luulen. ANTON menee polvilleen Tyynen viereen tarttuen hänen vasempaan käteensä, kömpelöllä tavalla purkaen rajun liikutuksensa: Sitä ei mine voi.