United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»On tämä! On sitä huonompaakin henkipuukko kirjoihinsa merkitty!» »Joko ne taas siinä virnistelevät sitä koirankuria», tokaisi Anna Liisa, joka kokoili kapustoita hyllyltä. Seinällä riippui Kettusen pojan tuoma Antin pitkä sarkanuttu. Kenonen huomasi sen ja käski: »Katsele sinä, Kanasen akka, onko tuossa nutussa täitä, ja jos on, niin tapa ne... Se on vielä hyvä nuttu.»
Ylhäällä maantiellä seisoi mies mustassa nutussa, joka höllästi verhosi hänen laihaa ruumistaan. Hän nojautui keppiään vasten ja katsoi jännitettynä laivaan. Kuin ystävät menivät hänen sivutseen, tervehtivät he hitaasti.
Olipa hän sentään mielestään niinkuin vähän pulskempi tässä asussa, ja totta Elsankin silmissä poika toiselta näyttäisi näin mahtavassa nutussa, kuin tuommoisessa karkeassa ja vanhassa retkaleessa. Mitähän tuo olisi, jos kahdellakymmenellä annatte, niin joutais olla. No sama se on, maksa pois raha, sanoi juutalainen ja kauppa oli tehty.
Näkyy, että hän tilatessaan on antanut määräyksen, että vaatteus on tehtävä samanlaiseksi kuin se on kaikilla muillakin. Nutussa ja päällystakissa on tietysti silkkirinnukset. Kaikesta päättäen on hän menevä pitkälle maailmassa. Suomalainen puolue kaipaa miehiä, jotka voivat ulkomuodollaankin edustaa. Meillä on kyllä originaaleja, on spesialisteja ja etenkin on meillä paljon aatteen miehiä.
Minä riisuin yltäni metsästysneuvot, panin pyssyn nurkkaan, lakeija-poika pitkäliepeisessä nutussa harjasi minut puhtaaksi. "Mennäämpä nyt vierashuoneesen", virkkoi Radilov ystävällisesti; "minä esitän teille äitini". Minä seurasin häntä. Vierashuoneessa, keskimmäisellä sohvalla istui lyhytkasvuinen vanha rouva, yllään ruskeat vaatteet ja päässä valkoinen myssy.
Lakeija-poika, pitkäliepeisessä nutussa sinisestä paksusta verasta, tuli vastaamme kuistilla. Radilov paikalla käski hänen antaa viinaa Jermolaille; metsästäjäni kumarsi kunnioituksella jalon antajan selkäpuoleen. Eteisestä, jonka seinät oli peitetty kaikenlaisilla kirjavilla kuvilla ja jossa riippui useampia linnunhäkkejä, astuimme vähäiseen huoneesen. Se oli Radilovin kirjoitushuone.
Esimerkiksi mainitsen minä mennonitit, jotka vihdoin jakautuivat "Knopler'eihin" ja "Hestler'eihin" s.o. kahteen puolueesen, jotka kauhealla vimmalla kiistelevät, olisiko luvallista pitää nappia nutussa, vai pitäisikö luopuen tästä ylellisyydestä tyytyä hakasiin. Lukijat ymmärtävät, mitä minä tahdon sanoa.
TOPRA-HEIKKI. Haltijana? Minä? Kas, kuinka herra vallesmanni on leikkisä. Tuommoiset kauniit, kiiltävät napit nutussa ja kysyy sentään, jos minä olen hänen haltijansa... Vai liekö minua tosiaan niin ylennetty virassa? Mitä?... Ei tuo suotta olisi. Kyllä reuhkasin valtion työssä kaiken kevättä ja kesää, että kannattaisi vainen. Vaatteenikin kulutin, ettei ole kuin ryysyt jäljellä. Nähkääs tätä!
Hänellä oli rusettava iho, karkea, pikimusta tukka ja tumma haiven ylähuulella. Hän oli puettu lyhyeen, englantilaiseen matkapukuun, vaate karkeata, värit koreita. Nutussa oli runsaasti taskuja. Skotlantilainen plaidi, jonka toinen kulma oli olkapäähän kiinnitetty, viilsi toisesta kulmastaan maata. Kaapu, jota hän oli pitänyt päänsä päällä, oli valunut alas selkään.
Jälleen-näkeminen oli luonnollisesti ilahuttava; mutta minua jännitti kuitenkin, ett'en ollut niin ylen onnellinen, kuin minun olisi pitänyt olla, ja että minä semmoisena hetkenä taisin ajatella jotakin niin halpaa, kuin esim. että Antin nutussa oli likapilkkuja, ja että hän käveli varpaat sisäänpäin.