United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiitos Jumalan, että ainakin minun kutsumukseni on alhaisempi. Sairashuoneen nöyryyttävät työt ja koettelemukset noviisi-koulussa näyttävät opettavan minulle enemmän ja saavan minut paremmin, kuin kaikki pyrinnöt tunnottomuuteen, ymmärtämään, etten minä mitään ole ja ettei minulla itsessäni ole mitään.
Tuskinpa on hengenelämälle terveellisempää ahdinkoa kuin kerrankin itseltään kysyä: mitä minä todella voin, mihin olen täysin perehtynyt, missä ovat todelliset kykyni, mikä on varsinainen kutsumukseni, mitä hallitsen? Kysyä näin ja myöskin kunniallisesti vastata. Sillä vilpittömyys omaa itseään kohtaan on sisäisen elämämme lujittumisen ensi edellytys.
Jos ei työtä tehdä hänen tähtensä, niin ei olisi minulle mitään viehätystä kesän ihanuudesta, ei mitään iloa taiteesta: minä en silloin suostu tarjoukseen. Jos hän vastaa: 'Niin; te teette työtä minun puolestani, silloin hän on kohtaloni. Hän tekee kutsumukseni vakaaksi.
Minä olen todesti luopunut isästä, äidistä ja kaikista, mitä oli minulle kalliinta, ristin juureen paetakseni. Minä olen uhrannut kaikki maan päällä kutsumukseni tähden, eikä taistelo kuitenkaan ole ohitse. Tuskin tuntuu kutsumukseni nyt varmemmalta kuin siihen aikaan, jolloin oleskelin mailmassa. Epäilykset hyrisevät ympärilläni, ikäänkuin ampiaiset, ja pistelevät minua joka taholta.
Sinä olet ystäväni tänään, huomenna sinä olet minulle vaan varjo; tai vielä enemmän, sinua ei ole ensinkään. Mitä maailmaan tulee, se on hauta, ei mitään muuta. Sinä puhut, hiisi vieköön, sangen surullisia asioita. Mitäs! kutsumukseni vetää minua puoleensa, ryöstää minut pois. D'Artagnan hymyili, eikä virkkanut mitään.
»Poikani», vanhus virkkoi, »maallisen vaellukseni päivät ovat harvat ja luetut. Käytän ne kutsumukseni mukaan kulkemalla paikasta toiseen, lohdutellen niitä, jotka Jumala on koonnut Hänen nimeään kunnioittamaan ja julistaen Hänen poikansa Kunniaa kuten Hänen palvelijansa tulee tehdä.» »Kerrotaan sinun kerran nähneen Kristuksen kasvot?» »Ja ne kasvot herättivät minut kuolleista.
Mutta nyt et sinä käynytkään Rytilässä; sinä ostit itsellesi talon pari virstaa täältä, etkä ollut tietävinäsikään, että sinulla Rytilässä oli veli. Nyt olet sinä jo kolme kuukautta ollut näillä seuduilla, mutta mitätön olen ollut sinulle, koska eivät kutsumukseni, joita useita olen lähettänyt, ole saaneet sinua minua katsomaan.
Samoin on papintoimen, en siihenkään sovellu. Olen pian valmis filosofiantohtori ja opettajaksihan oikeastaan aijon, mutta on silläkin toimella nurja puolensa tuo ainainen muistitietojen takominen usein vielä kehittymättömiin mieliin. Joskus tuntuu aivan epätoivoiselta, kun ei kutsumukseni minulle selvene.» Eevi katsoi häneen hämmästyneenä.
Niin, kun minä neuvon palveluspiikoja heidän työssään taikka otan osaa Gottfriedin huoliin taikka vaan koetan tehdä hänen kotinsa valoisaksi töisevän päivän lopulla taikka nukutan lapsiani, palvelenko minä todella Jumalaa yltä paljon, kuin T:ri Luther alttarilla taikka luentosalissa? Minun kutsumukseni on siis suorastaan Jumalalta.
Valitanko minä silloin, että kutsumukseni mukaan pidin parempana kärsiä eroitettuna heistä, jotta heidän sielunsa pelastuisivat, kuin tehdä työtä heidän kanssansa katoavan ruumiin hyväksi? Silloin! silloin! minä pyhimyksenä Jumalan kaupungissa!