United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo lempeä loiste, tuo rauhallinen lamppu valaisi näkymöä, jossa vallitsi hirvittävä epäjärjestys; eräs ikkunanruutu oli rikki, huoneen ovi lyöty sisään ja retkotti puoleksi särkyneenä saranoissaan; pöytä, jossa näytti olleen katettuna komea illallisen, oli kumollaan maassa; lattialla putelien palasia ja murskautuneita hedelmiä; kaikesta näkyi että huoneessa oli ollut tuima ja epätoivoinen taistelu: d'Artagnan oli tuossa kummassa sekasotkussa havaitsevinansa vaatteiden palasia ja veripilkkuja pöytäliinassa ja uutimissa.
Lapset olivatki vuoroon Niemimäkelässä, vuoroon Lukulassa, ja olivatpa he kummassa hyvänsä: heille annettiin ruokaa ja juomaa ja muita tarpeita. Lasten leikkikalut olivat toki kummassakin erinkaltaiset. Niemimäkelän lasten leikkikaluina oli rattailla kulkevia hevosia, nelirattaisia pieniä vaunuja, haukkuvia koiria, laulavia lintuja, vedessä uipia kaloja, tanssivia vauvoja j.n.e.
Niin ylisteli Partalan renki Kusti, joka oli kaksi vuotta ollut Ruokolassa renkinä, jatkoipa: »Se on niin hyvän sopunenkin siinä pereessään, ettei kahteen vuoteen kuullut harkosanaa. Ei tyhjiä tynise. Tuolle isännälleen se on kanssa niin hyvä, että sen mieltä se ei loukkaisi vähässä kummassa. Ja ne ovat niin vertaiset toisilleen, että kaikki asiat tuumivat keskenään.»
Jo hän oli sitä kauan ajatellut, jo aivan omasta pihasta lähdettyä, kun Matti rupesi jättämään ... ja sitten pitkin matkaa ... kuumassa helteessä, ja kun piti kirkon sivu mennä ... siitä se nyt oli rangaistukseksi kaikki tämä onnettomuus ja eipä syyttä ollutkaan... Ja siinä kummassa kulun humakassa, johan hän siinä ajatteli ... ja kun Matti vielä rupesi juomaan, niin jo hän ajatteli, ettei tästä kuuna kullaisna päivänä hyvää loppua tule... Siinä se nyt retkottaa! ... kunhan edes selviäisi, että pääsisi lähtemään ... ja minnekkä sitä sitten lähtee?
Minun ymmärtääkseni sinun pitäisi kirjoittaa, sillä usko jos tahdot mutta minä olen siinä kummassa luulossa, että se ukon "vörpannattu" pitää mieltä tuolle Hintille. No jokohan tuo kallokas sitä mielisi, ihmestyi Matti. Niin sen minä olen miettinyt, vaan en ole ennen virkkanut.
Kynttilän sydän oli jäänyt pitkälle karrelle, sentähden paloi se hywin himeästi ja selwästi näkyi, ettei sitä oltu hywään aikaan niistetty. "Mikäs nyt Fabianilla on, kun hän ei nousekaan ylös? Kah! Hänellä on oikein kynttiläkin palamassa wuoteen wieressä. Eipä hän ole sitä wielä koskaan ennen tahtonut, waikka hän aina päiwittää pimeää ikäwäksi walwoessaan. Kummassa ukon makuu nyt on!
Kun verkkaan päivä sammuu pois ja kun yö sen pauhinan poistaa, mun on kuin sun äänesi kuulla vois, ja sun silmäs niin suurena loistaa. Minun on kuin sun kummassa katseessas ois öisten unien syvyys, kuin lääkitä ei vois suruas, ei maan, ei taivaan hyvyys. Minun on kuin kukkaissydämes elontuskan tuntea voisi, minun on kuin sun yöllinen kuiskehes vain hillitty nyyhkytys oisi.