United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Seis, topp tykkänään sanoi Konkola kun laiva ryville iski". Tämä oli Pekka Palovaaran mielilause. Hän huomasi olevansa juuri Ainonsa kodin kohdalla. Suurella vaivalla saivat he hevosen seisattumaan. Pekka maksoi ja riensi pääovesta sisään. "Mille asioille sanoisin tulleeni?" arveli hän itsekseen, ennenkuin kelloa näppäsi. "No sama tuo! Sanonhan tulleeni visiitille vaan.
Eihän mielestäni Pirttilän paimen, Aapeli Könkölä, talvella ollut muita vallattomampi; mutta metsämatkoillamme oli toisin. Kerran saattoi hän meidät kovanlaiseen hätään. Aapeli oli hyvä laulamaan ja tavallisesti oli hän metsäkoulussamme laulun-opettajana. Hänen laulu-intonsa se myöskin oli, joka sai meidät ahdinkoon.
Karjaimme kellot kuuluivat läheisyydessä ja kellon ääntä kohden kulkien löysimme pian itse karjat. Jo lähestyi ilta ja me lähdimme kotiin päin, ajellen karjaa edellämme. Mutta Aapeli Könkölä ei tahtonut enään laulaa, kumminkaan mummon töllin läheisyydessä. Kaikki me myös varoitimme häntä, sanoen sen hyvin sopimattomaksi, että tehdä vanhasta ihmisestä pilkkaa.
Pirttilän paimen, Aapeli Könkölä, erään sorvari vainajan poika, laittoi kellon täydelliseen kuntoon, varustaen sen ikeillä ja nauhoilla, ja jokainen sai siinä koettaa soittotaitoansa. Mutta puukello kun oli äänetön, täytyi soittajan aina suullansa ilmoittaa kellon ääni: paum, paum, palaum, ja sentähden oli se soittajista etevin, jolla oli tanakat huulet.
Aapeli Könkölä oli sotamiehenämme ja asui meillä ja sai entisen vaarin kamarin asunnoksensa. Kreeta Luhankoinen oli jo tällä aikaa kasvanut naima-ikään ja meni Aapeli Könkölän kanssa naimisiin. Vähän äkäpussi hän oli, vaan siinäpähän äkäinenkin meni, sillä hän oli muutoin jotenkin kätevä ja taitava vaimo.