United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Korkeasta, avarasta kupulaesta valasi kimeltävä päivän paiste valkoista veistokuvaa: nuijaa kantavaa, uhkaavan näköistä olentoa ja vielä muitakin ihanien, hienopukuisten naisten kuvia. Kirjaston ikkunan luona kirjoituspöydän edessä istui herra kirjoittamassa.
Kalpea nuorukainenkin oli tervehtiessään muuttunut kasvoiltaan. Hieno punastus lensi silmänräpäyksessä hänen kasvoihinsa ja hänen silmiinsä kuvautui kimeltävä luonnon-ilmaus, ikäänkun kyynelsilmäinen enkeli olis katsellut hänen olentonsa pohjasta, hänen silmäyksessään. Heleena ei tohtinut enään katsoa ylös.
Jatkaos vaan olelmaas, sä omituinen pohjoisnavan elämä! Sinä vaahtoava ja raitis, Tromsöön, jäämeren aalloill' uiskennellessa ja pohjoisnapakaupungin tuhansien kotojen kynttilöistä valon paksuun pimeyteen paistaessa. Tähdenlennot seurasivat tiheään toisiansa ja laskivat alas pohjoisnavan mereen. Seisahdu, sa kimeltävä sade, sä sekoitat nä'ön ja ajatuksen! Revontulet leimahtelivat läp' avaruuden.
Kadun toiselta puolelta näkyi kyllä valkoinen seinä ikkunasta, mutta se kimeltävä paikka vaikutti ainoastaan, että holvikatto ja ruskeat nahkatapetit näyttivät vielä tummemmilta. Joka hengähdyksellä saivat keuhkot kuumaa, raskasta ilmaa, jossa mitkä kukat hyvänsä olisivat näyttäneet surkastuneilta ja kuivilta. Pitkän pöydän vieressä seisoi vanha kirjanpitäjä.
Kuohuva aalto vihaisesti ulvoo, Myrskyvä tuuli väsymättä valvoo, Aurinko armas pilven alta paistaa. Kultana säde kimeltävä loistaa, Aallossa hetken kirmaellen, kirkas, Kunnes jo sammui pilvi päivän peitti. Samaten elonmeryt kuohahdellen, Alati uutta esiin ammennellen Ainetta hengen työksi, taisteluksi.
Ulkona säkenöivät kultasäteet vedenpinnalla; puista ja pensaista tippui kimeltävä aamukaste, riikinkukot ja fasaanit juoksentelivat ruohokentillä. Minun pukeutuessani lauloi naapuri yhä edelleen. "No hyväinen aika, laulaako tuo maksosta?" kysyi Ilse kummastuneena ja otsa vähän rypyssä, kun kuudennen värssyn loputtua seitsemäskin vielä alkoi.
Minä hiivin syvälle vitsatuoliin jättiläisen kokoinen, viuhkan tapainen, lampun valossa smaragdinviheriäisenä kimeltävä sanajalan lehti heilui pääni yllä ja toiset koskivat sivulta hyväillen niskaani ja alastomia hartioitani. Minä istuin siinä ikäänkuin varjoovan päällystimen suojassa ja tunsin olevani piilossa.