United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ei koskaan! huudahti hän lämpimästi, kansakoulunopettajan kutsumus on minulle liian kallis, ja Jumalan avulla en koskaan petä lippuani; mutta minä en luule, että tämä kahden vuoden luku on ollut ilman hedelmiä elämäntyölleni; minä olen myöskin matkustellut ja tutkinut kouluoloja muissa maissa, ikä on oppia ei elää! Elli nyökäytti myöntäen.

Mutta kun hän oli löytävinään jonkin ja puhui kansakoulunopettajan kanssa sen korjaamisen välttämättömyydestä, oli tällä aina syitä ja esteitä vaa'an toiseenkin päähän: jaa, jaa, kyllähän mutta . Kansan sivistyksestä olivat he jo muka pitäneet huolta minkä heidän pienet voimansa riittivät.

Todenteolla, sanoi kansakoulunopettajan rouvalle valtiopäivämiehen emäntä häntä ei rouvaksi sanottu, tämä maistuu verrattomasti paremmalta kuin mitkään ostokahvit. Onhan tämä vain puhdasta...? Hän kääntyi kanttorin rouvan puoleen. Ihan selvää kotipellon ruista, tämä vakuutti. Ottakaa vehnästä ... no, enemmän. Kiitoksia, riittää jo. Ja kun ei ennen ole hoksannut kukaan...

»Täällä on jotakuinkin hauska huoneustoon y.m. nähden», kirjoitti neiti Vinter, »minä lähetän sinulle pienen pohjapiirroksen, niin saat selvemmän käsityksen, miten minä olen sen järjestänyt. Naapurini, kansakoulunopettajan kanssa luulen sopivani aika hyvin.

Kuuselainen ei juuri vaatinut häneltä vuokraa, sellainen välipuhe vaan oli tehty, että koska Hovilainen oli ahkera kalamies, tuli hänen pitää isäntäväki kalassa kesä-aikana. Kuuselassa ovat Olli ja Miina eläneet ja oleilleet nyt toista vuotta. Antti on tykkänään vieraantunut omaisistansa pois. Hän on ottanut nimen Hovén, ja on kohta pääsemässä kansakoulunopettajan niukkaan leipään.

Paavo Aronen, Porvoon yhteiskoulun entinen oppilas, tulee Heinolan tienoille ja kääntyy siellä erään tutun kansakoulunopettajan puoleen, tiedustellen häneltä, miten voisi päästä Saksaan, jonne hänellä olisi halu mennä ja jonne hän on kuullut muitakin suomalaisia matkustaneen.

Siellä oli tuota aatetta ensiksi ruvennut käytäntöön panemaan kansakoulunopettajan rouva, sitten sitä oli koetteeksi vain yritetty lukkarissa ja siltavoudissa, ja sen jälkeen oli siihen ryhdytty muutamissa isommissa taloissa, joissa jo oltiin toisista siksi edellä, että niissä saattoi huoletta käydä uusiin rientoihin käsiksi, välipä tästä, jos muut pienemmät vähän veistelivätkin.

Niin tein myös viime viikolla tiistaina taisi olla ja siinä numerossa näin kirjoituksen Tyynevedeltä. Se oli jokseenkin lavea kertomus tästä onnettomasta asiasta ja siinä pidetyistä käräjistä. Kenenkähän se oli kirjoittama?" "En ole kuullut", vastasi Timo. "Luultavasti kansakoulunopettajan". "Minä lu'in sen useampia kertoja. Se nosti minussa hämmästystä ja huolta.