United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä puuska on kestettävä se voi tuoda hyvääkin mukanaan, seuloa pois vastuukyvyttömyyttä hiukan... Kas niin, siinä on maksuosoitus.» »Kiitos, Jörgen!» Jakob kulki vielä pari kertaa lattian poikki ja pysähtyi sitten paperi yhä kädessään Bervenin eteen. »Mitä sanot nykyisistä ajoista, Jörgen?» Berven istui Jakobiin päin kääntyneenä ja nojaten kyynärpäätäin kirjoituspöytää vasten.
»Tietysti meidän on jäätävä kotiin»... Hän katsahti äkkiä Jakobiin päin. »Hyvä ystävä, ethän sinä vain istuudu tuolille, jossa on minun kureliivini... Se on kyllä vähän ikävää, he pyysivät meitä ihan varmasti vastaamaan, tulisimmeko tänä iltana niin että kyllä tämä tulee näyttämään hyvin omituiselta ehkä panevat ihan pahaksi.» »Ei, ei, mene sinä vaan.
»Niin, sen kyllä ymmärrän, että sinusta talo tuntuisi merkillisen tyhjältä ilman häntä», hän vihdoin virkkoi oudon hiljaa; hän ei kääntänyt päätään Jakobiin päin, järjesteli vain yhä laatikkoon lasten vaatteita. »Mitä nyt tuolla taas tarkoitat?» kysyi hän ärtyisästi »sen käytännöllisemmin ei asioita juuri voi järjestää hän on ystäväsi, jonka tunnet perin pohjin ja johon voit luottaa.»
Hän tarttui kiinni Jakobiin kiihkeänä ja kuumeisena, jatkaen kiihoittuneita kuvittelujaan. »Ja sitten tulen loikoessani ajatelleeksi, että sinä liikut siellä kaikkien noiden vieraiden ihmisten parissa, jotka pelaavat ja juovat olen kuullut siitä jo niin paljon ja että he saavat ehkä sinutkin juomaan liiaksi, niin ettet enää tiedä, mitä teet.»
Juuri sillä tavoin hän aina sai esille asian yksinkertaisen ytimen. Tietäväthän kaikki, että Jakob Mörk oli ollut tulemaisillaan, niinkuin sanotaan, varakkaaksi mieheksi. Ja että tämä tyyni mies oli käynyt läpi taloudellisen tulikokeen, ankaramman kuin ehkä kukaan muu näinä ahtaina aikoina, ei sekään liene mikään salaisuus... Alette tuijotti tuokion aikaa hämmästyksen lyömänä Jakobiin.
Hopeamorsian ja hopeasulhanen seisoivat verannalla kahden vaunujen vieriessä toinen toisensa jälkeen tietä pitkin. Sitten lähtivät viimeiset. Alette oli mennyt sisään vilkaisemattakaan Jakobiin. Häneen oli noussut niin kovin voimakas vastenmielisyyden tunne tuon kaiken johdosta.
Voit olla varma siitä, että korjautuu se asia, minä kyllä » »Ethän vain aio hänelle mitään virkkaa?» kysyi Alette katsoen pelästyneenä Jakobiin. »Virkkaa en, mutta minä » »Ja sitten *hän* rupeaisi armolliseksi se vielä puuttuisi»... »No, en virka mitään.» »En pane jalkaanikaan ruokasaliin.»
»Hyvää yötä molemmat», sanoi hän suudellen heitä kiireesti. »Ole nyt kiltti äidille, pikku mies... Kaipaan vähän juttelua. Ja onhan Konstancekin haettava.» Seuraavana aamuna kuvaili Konstance aamiaispöydässä mitä sukkelimmalla tavalla eilisiä kutsuja. Hänellä oli koko joukko asioita kerrottavana ja alituiseen hän vetosi Jakobiin, osoittaakseen, ettei hän liioitellut.
Myrskytuulena kohahti Jakobiin se tunne, että nyt hänen tuli olla juuri häntä, vaimoaan likellä, painaa päänsä hänen helmaansa ja yhdessä hänen kanssaan riemuita pelastuksesta Aletten ja kodin ja kaikkien... Hän sulki hänet äkkiä syliinsä ja puristi häntä kiihkeästi rintaansa vasten.
... »Tänäänkö?» hän kääntyi äkisti, mikäli käherryspihdeiltään; saattoi, ja katsoi Jakobiin yöröijynsä hihan yli. »Kyllä hän aina osaakin tulla sopimattomaan aikaan juuri kuin olemme kutsutut Böllingeille illaksi.» Hän jatkoi kähertämistään. »Sille ei mahda mitään!» sanoi Jakob olkapäitään kohauttaen, kun ei sen enempää kuulunut. Alette istui paikallaan tuuhean tukkansa sisässä.