United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, juuri tässä heidät tapasin, tässä seisoin joku tunti takaperin puhtaana, selkeänä ja kaikkia pirullisia aikeita vailla. Ja nyt ... nyt olen... Oi voi, minä kauhistun itseäni. Minä olen murhaaja! Olen ihmisveren vuodattaja! Huuh! Olen kurjin olento maanpäällä ... olen oman onneni surmaaja... Olen kunnotoin ihmislapseksi! Oi äiti! Niin äiti... Mitä sanoneekaan hän?
Huuh uuh tulkoon silloin koko myrsky yhtä haavaa. HANNA. Hepä kieltävät jyrkästi, siitä voit olla varma. MAIJU. Kieltäkööt! Minä menen sittenkin. HANNA. Ja milloin olet tuon päähäsi saanut? MAIJU. Oöh, se on siellä pyörinyt jo kauvan aikaa. Siitä saakka, kun koulussa kerran Lucie-juhlana näyteltiin »Prinsessa Törnroosaa», ja minä siinä onnistuin niin hyvin, että kaikki ihmettelivät.
Aaveita huuh ei mennä, ei mennä kynttilöitä lamppuja ja aseita peloittaa, huuh yhdessä kaikki yhtaikaa. Ovet lensivät auki, kauhea huuto päästettiin ja yhdeksän tai kymmenen naista seisoi kynnyksellä, suut seljällään, kynttilät toisessa kädessä, toisessa hiilihangot. Roller heitti peitteen päältään ja kirosi saimeasti. Silloin syntyi parvessa hämmennys.
Keskikohdalla sanotaan järven olevan aivan pohjattoman ja jos se vaan ehtii sinne asti raahata hukkuneen, ei sitä enää koskaan löydetä. Monta on jäänyt sillä tavalla ijäksi päiviksi järveen. Olgaa pöyristytti. Huuh, kuinka hirveätä, jos se nytkin meitä tähystelee tuolta alhaalta. Hän kallistui varovasti venheen laidan ylitse ja katsoi alas.
Gabriel koetti mielessään vastata niinkuin oli vastannut komisarjukselle: "sattui pieniä ikävyyksiä!" Mutta se ei käynyt ollenkaan päinsä Ingridiin nähden. Pitäisi sanoa asia niinkuin se oli: kävin uudelleen pajassa, priiskoitin vettä ahjoihin, minut ajettiin ulos, menin jälleen kapakkaan, sitten toiseen, mälläsin kolme herrasmiestä pitkäkseen, huuh!
Suomalaiset osaavat noitua, näetkös. Käyttäkööt mitä keinoja tahansa, ilman kansan rakkautta eivät seiso lujassa herrat. Huuh! kun kerran raju-ilma hyökäisee, niin tuossa he makaavat kuin myrskyn kaatama metsä. Haluttaispa tietää miten kotonamme on laita, tuolla laaksossa jokien tuolla puolla. Rustholliasiko nyt taas ajattelet?
Tunnustaako hän tehneensä tuon rikoksen? SANNA. Tunnustaa? Johan nyt. Kaikkia sinä kysytkin. Koska ennen on rikoksen tekijä rikostaan tunnustanut? Ei, häntä pitää ensin peloitettaman, houkuteltaman, kyseltämän ristiin, rastiin ja piinattaman. Kyllä minä tietäisin kuulkaas, nyt ne tulevat. LEENA. Huuh, oikein kylmät väreet käyvät läpi ruumiini. Auta taivas! OLLI. Ole päristelemättä siinä!
Jos he tietäisivät, että minä joskus, kun olen aivan, aivan yksin, ajattelen toista huuh, se on kauheata! He eivät suinkaan ihailisi minua!
Johan nyt lieneekin aamupuoli yötä, eikä Helenaa vieläkään kuulu tulevaksi. Mitä ajattelen tästä? Ja kuinka saan nämä kamalat epätiedon hetket kulumaan? Huuh kuinka siellä on kylmä! Vilusta koko ruumiini värisee. Enkä mistään isää löytänyt. Autiota ja pilkkoisten pimeää on kaikkialla, tuuli vaan puita ravistelee ja metsän pedot saalistaan väijyvät... Kauhean kamala on tämä yö.