United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !


Molempien maiden hallitukset panivat vastalauseensa vuoden 1856 Pariisin kongressin määräysten yksipuolista kumoamista vastaan ja antoivat sille painavaa pontta sotavarustuksilla sekä kuljettamalla väkeä Intiasta Europpaan.

Heitä kohdeltiin suurella kunnioituksella. He esiintyivät yleisön täysvaltaisina edustajina. Kansan ääni he tosin eivät olleet, sillä se kaikui vapaana ja valloillaan sirkuksen pitkiltä penkkiriveiltä katosta lattiaan. Mutta he olivat kansan tahto, kuten kansan valtuuttamat eduskunnat ja parlamentit ovat, jopa usein tuon tahdon toteuttajiakin, kuten hallitukset ja ministeriöt.

Tosin jos ulkoapäin katsoi asioita, niin ajan merkit eivät viitanneet sinnepäin: Maailmallisen sovinnon sijaan ovat maailmalliset sodat syttyneet, maailman suurimpain kansain hallitukset ovat mahtavuutensa kukkuloilla, ja hävittävät tieltään kaikkea, mikä ei heitä kannata, hävittävät pienempien kansallisuuksien erikoishallitukset, ja omassa kansallisuudessaan verisesti sortavat kaikkea, mikä osoittaa uuden elon merkkiä.

Toisinaan johtiwat asianomaiset hallitukset noita rajalaisten sotia; mutta usein raiwosi hirmuinen sota heidän wälillänsä silloinkin, kun hallitsijain kesken oli tyyni rauha. Ne sodat syntyiwät itse kansasta ja niitä johdattiwat talonpoikais=urhot. Syitä wihollisuuden ilmi leimahtamiseen ei kaiketi ylen paljon tarwittu, ja kosto seurasi kostoa.

Näiden maiden yhteiskuntaolojen uudistaminen pukeutui kumouksen muotoon. Se oli sekasorron ja väkivallan aikaa. Kaikkialla hallituslaitokset romahtelivat. Ja kaikkialla, lukuunottamatta paria maata, entiset kapitalistiset isännät taistelivat viimeiseen asti omistusoikeutensa puolesta. Mutta hallitukset riisti heidän herpoavista käsistään taisteleva proletariaatti.

Hallitusmiehet, te, jotka kansan asioita vaalitte, oletteko, yrittäneet tuota vastustaa!? Ette, sillä kauppias on ostanut hallitukset, ja keisari on ihramahaisen, juoppoudesta pöhöttyneen naiseläjäkauppiaan bulvaani, joka rahasta näyttelee osaansa: Me Jumalan armosta Venäjän maan itsevaltias. Ja Jumala, siellä taivaassaan lepää työn tehtyänsä. Hän on vanha, hän ei pysty enää mailmaa korjaamaan.

Löytöretkien teko ei ollut lähimmäisenrakkaudesta johtuvaa yritteliäisyyttä enempää Kolumbuksella kuin kenelläkään muullakaan. Hallitukset eivät niitä kannattaneet myöskään siitä syystä, että olisi edistetty tieteiden kehittymistä, vaan päämäärät olivat paljon läheisempiä ja selvempiä; valtion kassan rikastuttamisen toivossa niitä tehtiin.

Pakkoluovutetut farmarit ottivat valtioitten hallitukset käsiinsä, joka tietysti oli perustuslainvastaista ja tietysti johti siihen, että Yhdysvaltain hallitus komensi sotaväen paikalle. Kaikkialla provokaattorit kiihoittivat joukkoja. Nämä Rautakoron lähettiläät esiintyivät käsityöläisinä, farmareina ja maatyöläisinä.

Mutta tätä tekevät vaan kansallisuuksien vanhentuneet hallitukset. Ihmiset ovat jokapaikassa jo paljon edellä, ja sillä aikaa kuin hallitukset meluavat, ihmiset niiden takana näkymättömästi yhtymistään yhtyvät.

Siihen aikaan, josta nyt on kysymys, s. t. s. yhdeksännentoista vuosisadan lopulla, eivät hallitukset yleensä enää koettaneetkaan järjestää näitä seikkoja.