United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, niin", sanoin, "annas kun jotain kauppatavaraa vain hyvin kysytään, kyllä sitä ilmestyy." "Mutta nauhoja ei Amerikassa valmisteta", muistutti neiti Featherstone. "Pyydän anteeksi, neiti kulta, Bostonissa on jo olemassa nauhatehdas, samoin New-Yorkissa. Sitäpaitsi valmistetaan Bostonin läheisyydessä roomalaisia silkkisaaleja.
"Niin", sanoi neiti Featherstone, "heidän isänsä on hiljakkoin voittanut miljoonan pörssikeinotteluilla." "Minusta", puheli Jenny, "minusta sellainen ylellisyys näinä aikoina on häpeällistä." "Niinkö luulet", sanoin, "minä puolestani olen aivan varma siitä, että Fieldersin neidet pitävät itseään mallikelpoisen säästäväisinä." "Isä kulta! siinä sinä taas olet paradoksinesi!
"No niin", virkoin, "jokaisesta sadastatuhannesta dollarista, jonka lähetämme ulkomaille, suoritamme valtiolle kymmenentuhatta; siinä maamme voitto; annamme kultamme valua laajana virtana muille maille ja kaivamme valtiolle vain pienen sivuojan." "Olettepa kyllä oikeassa", lausui neiti Featherstone, "mutta mitä Amerikka voi tuottaa? Tuskin mitään muuta, kuin tavallista kattuunia."
Naiset alkavat niin takertua koruihin ja elämän pikkutarpeisiin, ettei heidän ole ajatteleminenkaan naimista muiden kuin hyvin varakkaiden kanssa." "Te laskette naisten pukuihin hyvin vähän rahaa", sanoi neiti Featherstone, "vakuutan, että monet naiset vuotuisesti kuluttavat tuhannen dollaria, olematta hienomman näköiset kuin teidän tyttärenne." "Siitä olen ihan vakuutettu", sanoin.
Naiset tahtoivat krinoliineja krinoliineja tai kuolemaa ja tuota pikaa syntyi tehtaita, ja krinoliineja oli kuin hiekkaa meren rannalla." "Niin", virkkoi neiti Featherstone, "ja jos totta puhun, ovat amerikkalaiset krinoliinit ainoat kunnolliset. Asuessamme Pariisissa, haimme pitkin ja poikki saadaksemme niiden kaltaisia, ja viimein kirjoitimme kotiin, että lähettäisivät meille muutamia."
Käsityöläisemme ja tehtailijamme työskentelevät innolla, uutteruudella ja taidolla ja ovat tehneet äärettömiä edistyksiä näinä viimeisinä viitenä vuotena." "Mutta ranskalaiset seinäpaperit", sanoi neiti Featherstone, "vievät voiton kaikista muista."
Mutta ostaessani hansikkaita, haluan tietysti paraimpia, kestävimpiä ja hienoimmannäköisiä, ja ne ovat aina ranskalaisia." "Mutta", sanoi neiti Featherstone, "en koskaan ole ymmärtänyt, miksi ihmiset kohdistavat harrastuksensa ainoastaan oman maan tuotteisiin.
"Niin on tosiankin asian laita", sanoi neiti Featherstone, "ainakin minä olen ollut siinä luulossa; en ole koskaan kuullut amerikkalaisista taskukelloista puhuttavan; se on ihan varma." "Siis", virkoin, "ette ole lukenut ystävämme George W. Curtisin kirjoittamaa kirjoitusta Walthamin taskukelloista, viimevuotisen 'Atlannin' tammikuun numerossa.
Tiedäthän, isä, että aina säästän tavaroitani vuodesta toiseen." "Vakuutan teille, herra Crowfield", sanoi neiti Featherstone, "etten eläissäni ole nähnyt niin säästäväisiä tyttöjä kuin teidän tyttärenne; on ihan ihmeellistä, kuinka kekseliäitä he ovat puvussaan. Mitähän ihmettä he tekevätkään? Minä en ikinä tule toimeen niin vähällä." "Niin", sanoi Jenny, "olen ostanut vain yhden uuden hatun.
Eikä se minusta ole rahtuakaan tätä hienompi. Tämän minä olen sommitellut kotona olevista aineista, nauhoista olen vain maksanut vähän, samoin muodon uudistamisesta, mutta näettekö mitenkä tyylikäs hattu minulla on!" "Ihastuttava! Suloinen!" huudahti neiti Featherstone.