United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakensi Ranska jo sun voittokaares, Parisin tähdet loisti taivollais, kuin Robinson sa itse asuit saares, lie ollut sullai omat Perjantais, me tiedämme vain, että tulit, taas maan tämän lapseksi ssuit.
Maria, sanoi hän tytölle tavattomalla äänen hellyydellä, minä en tahdo kysyä sinulta, minkätähden lähdit pois Tukholmasta, jossa asuit levossa ja yltäkylläisyydessä ylhäisen kreivin ja hänen hyvän kreivittärensä luona, vaihtaaksesi onnellisen elämäsi niihin moniin vaaroihin ja kieltäymyksiin, jotka kohtaavat sinua täällä raadellussa ja hävitetyssä maassamme.
Hän ajatteli kuinka Shenhok koettaa päästä perille hänen suhteestansa Katjushaan, ja tämä kutkutti hänen itserakkauttansa. Siksipä sinä rupesitkin niin äkkiä pitämään täteistä, sanoi Shenbok nähtyään Katjushan: että kokonaisen viikon asuit heidän luonansa. Enpä olisi minäkään sinun sijassasi raskinut lähteä. Ihastuttava olento!
Oi raukkaa sinua, joka asuit huvilassa, sehän oli melkein kuin olisi täytynyt istua teljettynä kaupunkipuutarhaan, jossa on rakennuksia ja aitauksia kaikkialla minne vain kääntyy. Eipä siellä yhtään ollut paha oltava, kuten sinä kuvittelet. Ikkunoista emme nähneet edes lähimpiä naapureitamme, sillä siinä oli kaksi suurta vaahteraa ja pensas-aita rakennusten välillä. Suurenmoista tosiaan!
Erityiset viestinviejät ovat olleet kutsuja kuljettamassa, ja kokous on määrätty täksi illaksi 8 ajaksi, ja ajattele, se pidetään samassa talossa, jossa sinä asuit ollessamme ensimäistä vuotta kihloissa. Se vuosi oli onnemme alku. Mutta Jalmari, et voi arvata, mitä nyt juuri johtui mieleeni. Minulla on jotakin sinulle tunnustettava.
Minä vihaan ylistyksiä; mutta nämät sinä olet ansainnut. Puhutaan muista asioista." "Tule siis", lausui Cineas; "menkäämme sisään" ja he astuivat yhdessä huoneesen päin. "Minä luulin, että sinä asuit Romassa", sanoi Cineas, kun he kumpikin sohvaansa nojausivat ja viiniä oli asetettu heidän eteensä. "Sinun poikasi sanoi, että sinulla oli oma talo kaupungissa."
"Senpä kyllä uskon, mutta taloja ei kasva puissa, niinkuin itse tiedät", sanoi herra van Arsdel. "Mutta onhan minulla kuusi tuhatta dollaria, jotka isän-äiti lahjoitti minulle." "Ja kuinka suuren talon luulet sillä voivasi ostaa?" "Ehkäpä niin suuren kun se oli, jossa sinä ensin asuit äidin kanssa." "Sinä et tyydy sellaiseen asuntoon." "Miksikä en? Olemmeko me paremmat kuin te?"
Minä olin saanut tietää, missä sinä asuit, sinä tyttöni, joka nyt elit enemmän ajatuksissani, mielikuvituksessani, oman sydänkaipuuni luomana kuvana kuin todellisena olentona. Olin lähikaupungissa, eikä luoksesi ollut kuin tunnin kävelymatka. Mutta ennenkuin lähdin, vahvistin mieltäni pienellä humalalla, kaiketi sitä varten, ettei rohkeus pettäisi. Lähdin sitte viimein matkalle.