Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Minä viheliäinen mato yritin ylpeillä ja niskoitella vielä haudan partaalla. Mutta rovasti on opettanut minulle toisin. Nyt en saa rauhaa, ennenkuin kaikki on tuomarille ilmoitettu. Hyvät ihmiset! sanokaa suoraan vaan kaikille, että minä Joosepin surmasin. Antakoot minulle ihmiset anteeksi jos voivat, sillä häijy ja huono olen ollut, ja armahtakoon Jumala minun köyhää sieluani".
Mutta ne ovat niitä asioita, joita eivät ymmärrä muut kuin se, joka itse on kantanut lasta rintansa alla. En tietänyt enää, mistä puhua. Kohta kun yritin, näkyi umpi tulevan eteen. Rouva Hägg ei näyttänyt aavistavan ajatuksiani. Hän rupesi vain innokkaasti kutsumaan heille.
Katso ympärilles'! Täm' on samoja katuja, joita sinun oli tapa astua vaan sunnuntaisin, joita myöten sinä sievästi kävit kirkossa, joita mennessäsi sinä liikanaisen kainona pikastuit, jos minä virkkamalla jonkun ystävällisen tervehdys-sanan yritin seurata sinua. Nyt seisot sinä tässä, puhut ja puuhaat aivan julki Jumalan, ilmi ihmisten. Malta mielesi, armas! Mitä auttaa meitä tuo? KLAARA. Kotiin!
Yrittelemällä yritin saada häntäkin puhumaan edes vähän itsestään, mutta siihen oli häntä mahdoton taivuttaa... Hän pysyi yhäti yhtä salaperäisenä kuin ennenkin... Minä kyllä luulin aavistavan hänen kasvojensa ihanuuden: mustat, tuliset silmät, kaunis pieni suu, sorea nenä, tuuhea kihara tukka voi, minä näin tuon olennon jo selvemmin edessäni kuin sen mustanaamaisen keijukaisen, jonka kanssa tanssin.
»Kyllä minäkin olisin sen tiennyt, vaan tiedätkö sinä aina, mikä on Jumalan tahtoa vastaan?» »Tiedän.» »Kaikki mikä ei ole hyvää ja oikeaa, eikö niin? Mutta...» »Mitä mutta?» »Ei mitään, lapsikulta, minä tässä yritin horisemaan omiani, tekemään syntiä.» »Mutta syntihän sekin on, kun ette ole opetellut rukoilemaan.» »On. Suuri synti onkin, kauhea synti.»
"Fetika!" kuului konttorista paksun miehen ääni. Vahtimestari meni nopeasti ulos. Minä join lasin loppuun, yritin pitkäkseni sohvalle ja nukuin. Minä makasin pari tuntia. Herättyäni aioin nousta, mutta laiskuus vaivasi. Minä ummistin silmiäni, mutta en nukkunutkaan enää. Laipion takaa konttorista kuului hiljaista puhetta. Ehdottomastikin rupesin kuuntelemaan.
"Orpana", lausui Lörincz herra, "sinun pitäisi oppia, mitä yli-ispáni sanoi kun nuorena lakimiehenä ollessani olin kutsuttu yhteen pöytään hänen kanssaan ja yritin, minäkin, kaikin mokomin istumaan viimeiselle sijalle. 'Istu sinä vaan, veikkoseni, mihinkä hyvänsä', lausui tuo kunnon mies; 'sinä voit olla vakuutettu siitä, että missä sinä istut, siinä on aina alhaisin sija'".
Aappohan aina oli mielissään, kun sai veikon tai sisaren. Mutta se ei tiedä.» »Mistäpä se sen tietää. Mutta mikä se lienee ollut siinä, kun se piika silpasi avaimen kyökin oven suulta juuri kun minä sinne yritin. Portilla tulin ja näin nurkan takaa käden, joka avainta tavoitteli ja sen pois riuhtaisi.» »Olisiko pelännyt sinua joksikin juopoksi?»
"Johan Elsa on kotosalla", sanoi eukko. "Olenhan minä, mutta nyt minä lähden palvelukseen." "Kenelle?" "Munkkiniemen rouvan sisarelle kaupunkiin." "Vai niin, missä sinä olet ollut niin kauvan? Minäkin kertaa pari yritin tänne, sinua tapaamatta." Elsa kertoi lyhykäisyydessä Kirkkonummella käyntinsä ja mitä hän sillä matkalla oli huomannut. "Herran työt ovat ihmeelliset!
"Ei ... ei", keskeytin taas kiireesti. "Ja hiusneuloja on ... ja hyviä rintaneuloja!" Nyt minua jo alkoi suututtaa ja minä pelkäsin jotain sopimatonta tulevan ja yritin keskeyttää. Mutta sitä itsepäisemmin kumarteli puotilainen: "Ja hyviä naisten housuja ... ihan äsken tulleita!" Olin ihan punastua. Hyi!
Päivän Sana
Muut Etsivät