United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erittäin sopivia ajatuksia, kun oli kysymys elämän tärkeimmästä hetkestä, uneksitusta, haaveksitusta häämatkasta ulkomaille! Se oli se ylioppilaiden saattama herra, joka aikaansai viivytyksen. Hänellä näytti olevan loppumattomasti sanomista heille ja heillä hänelle.
Mutta talvi kuitenkin oli Kaisaniemen varsinainen ja suuri kausi, sillä se muodostui aina talvisin »intelligensin», nuorten ja ylioppilaiden kokoontumispaikaksi ja siellä pidettiin kaikki lukemattomat akateemiset juhlat, osakunta- ja ylioppilaskekkerit ja kaikki iloiset »viftit», kun oltiin onnenpoikina päästy läpi tutkintojen, dosentti- ja professoriväitöksien kiirastulesta, j. n. e. loppumattomiin.
Kun keisari oli sinä päivänä vielä käynyt Viaporissa ja toimeenpannut suuren sotilasparaadin, läksi hän päivällisen syötyään paluumatkalle ylioppilaiden hänelle laulaessa ja kansanjoukkojen riemuitessa. Iltasella menin minä setäni luo saadakseni kuulla lähemmin aamuvierailumme tuloksista. Setä oli mitä parhaimmalla tuulella ja erittäin tyytyväinen asiain kulkuun.
Hän rakasti hyvin vettä ja souti voimakkaasti, mutta ei ruvennut meidän souto-yhtiöömme yliopistossa; mutta jos syntyi riita ylioppilaiden ja soutomiesten välillä, niin oli vallan varmaa, että hän oli mukana.
Ylioppilaiden tavanmukainen ympäristö oli sellainen maaperä, jossa rehevään kasvuun versoi valtiolle vihamielinen mieliala, mihin myöskin venäläisen nuorison ajatustapa ja valtiolliset olot olivat omansa viemään.
Ensimmäisinä hypähtivät teologit penkeiltään, ja heidän esimerkkiään seurasivat kohta kaikki opettajat, ylioppilaiden jakautuessa kahteen leiriin: toinen puolustaen, toinen vastustaen tuota uhmailevaa puhujaa. Väittely keskeytyi näissä rauhan saleissa perin harvinaisella tavalla. Tungos ja hälinä oli yleinen. Silloin nousi piispa Mennander, arvokkaana ja kunnioitettavana.
Natalja Feodorovna vei Hanneksen pimeästä eteisestä pieneen kyökkiin, joka samalla oli hänen oma olinpaikkansa. Täällä he, istuen toinen pienen kirstun päällä ja toinen selättömällä tuolilla keskustelivat ensin kauan aikaa ylioppilaiden ja kurssilaisnaisten elämästä.
Mutta ylioppilaiden puolelta osakseni tullut kylmä vastaanotto ja keskusteluni herra Forest'in kanssa opettivat minulle, etteivät kaikki Yhdysvaltain asukkaat Herran vuonna 2000 pitäneet nykyistä yhteiskuntajärjestystä tuhatvuotisena valtakuntana, ja minun täytyy myöntää, että tämä huomio koski minuun kipeästi.
Niinkuin palo ottaa yllykettä siitä, mitä kohtaa, ja tavoittaa kaiken nielemistä, niin tavoittaa syttynyt ihmismieli kaiken omistamista, mitä se edessään näkee. Ylioppilaiden takana oli toisia ihmisiä, paljoa taajemmissa ryhmissä. Mitä minä olin heille? Ei mitään. He puhuivat paljon ja suurella ihastuksella henkilöistä, joita etevämpi tiesin olevani. Minäkin tahdon olla heille jotakin!
Ja puolet niistä ovat he saaneet velaksi. Kuka on tuo, tuolla kadunkulmassa seisova kunnianarvoisa, pitkään kauhtanaan ja tuuheaan tekotukkaan puettu mies, joka näyttää niin karsain silmin katselevan ylioppilaiden marssia?