Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kuitenkin on tuolla mukavuudella, jonka rikkaus tuopi mukanansa, vallan suuri lumousvoima. Yliopistossa olin suuresti suosittu; toverien kesken ilmauin puhujana ja kirjailijana, josta sain suuressa määrässä tuota todellista kiitosta, jota ylioppilaat toisillensa antavat.
Kaikki meni ympäri hänen silmissänsä mitä hurjimassa pyörätanssissa, luutnantti ja kadetit, pöydät ja tuolit, ovet ja akkunat, patroonat ja ylioppilaat ja kuitenkin oli hänelle mahdotointa pyörtyä, jota kaikki naiset pitävät ainoana soveliaana. "Saanko ehkä tarjota neidille lasin kylmää vettä?" kysyi luutnantti. "Kiitoksia," lausui hän tuimasti, "minä en ole pahoinvoipa."
Ylioppilaat, taiteilijat, kirjailijat, näyttelijät ja yleensä kaikki henkisiä asioita harrastavat henkilöt, miehet niinkuin naisetkin, toivat tullessaan tuoreita tuulahduksia ulkomaailmasta ja pitivät hänet m.m. pääkaupungin rientojen tasalla. Varsinkin kesäiseen aikaan sai olla varma tapaavansa Kanttilan verannalla tai salongissa uusia kasvoja.
Jo pitkiä aikoja ylioppilaiden käyttäytyminen oli ollut Venäjän valtiollisena ilmapuntarina, joka aina oikein ennusti kaunista ilmaa tai myrskyä. Vuodesta 1899 tämä ilmapuntari yhä osoitti myrskyä. Pietarin yliopiston juhlatilaisuudessa 20 p. helmik. 1899 ylioppilaat vihelsivät rehtorinsa ulos ja kulkivat sitten, iloiten teostaan ja laulaen "Gaudeamus igitur", pitkin katuja.
Kaupunki itse näyttää vielä olevan köyhä ja vähäpätöinen Erfurtin ja Eisenachin rinnalla; ja ylioppilaat, joita on nykyjään melkein viisisataa, ovat toisinaan hyvin vallattomat. He juovat paljon olutta.
Täällä oli luonani muutamia ylioppilaita, entisiä koulu-kumppaneitani, he söivät illallista ja sitten joimme muutaman potin samppanjaa. Hoikka. Vai samppanjaa, vai samppanjaa, niinkuin ei mitään muuta olisi herroille kelvannut. Minä vain viisaasti tein, kun lukiosta eron otin, sillä muuten varmaankin olisin tuommoiseksi puoli-pöhköksi tullut kuin nuot ylioppilaat. Hoikka. Lopussa kiitos seisoo.
Ainoastaan oppineet näyttivät tärkeännäköisiltä vakavina kulkiessaan akatemiaan kello 1/2 8 aamulla, ja ylioppilaat katselivat toisiaan puolittain leikkisin, puolittain salaperäisin silmäyksin, ikäänkuin olisi toinen tahtonut kysyä toiselta: koskeeko se sinua? Tunnusta, pahantekijä: oletko ateisti?
Muutamille ylioppilaille erikseen. On sulla nuotit? Kirjat? Niinpä kesän kentille, kimalaiset, kukkain luo, kotiinsa hunajan ne kerran tuo äidilleen, valtiattarelle pesän! Seuran puoleen kääntyen, jolla aikaa ylioppilaat lähtevät ja virittävät ensimmäisen näytöksen kuoron hillitysti ulkopuolella. Voinemme anteeksannon kättä puistaa, ma tahdon unohtaa; Hiljaa. mut kaikki muistaa.
Niin, kuoro, mi lähtee tuntureille; unhoitin peruuttaa YLIOPPILAAT tulevat sisälle vasemmalle ja jäävät seisomaan sisäänkäytävän luo. Lindille. Lind, nyt lähtösi on vuoro! Etsitte Lindiä? NEITI SK
Pian nämät ylioppilaat joutuivat myöskin Matin ja mummon tuttavuuteen, ja vähäistä maksoa vastaan opastivat Mattia minkä ennättivät, jotta Matti koulun loppuessa keväällä oli luokan priimus. Talvella oli tuo vanha kalastajaukko sanonut viimeiset hyvästit tälle mailmalle. Onneksi sattui edes toinen poika olemaan kotona isäänsä hautaamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät