Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Kutsukaa väki kokoon! Tunnussana on oleva: Jumalan kanssa. Hän tulee! riemuitsivat avunpyytäjät. Jumala kuulkoon ja palkitkoon teitä. Eläköön Wrangel! huusivat sotamiehet. Eläköön! Rummunpärrytystä, käskyjä ja huutoja kuului. Minuutit olivat kalliita, ja kiire oli kaikkialla.
Helppo sanoa, vastasi Wrangel, neuvotonna katsellen Sprengtportiin, joka maltittomana Wrangelin epäröimisestä sanoi: Ajattele toki, että kaikki on alttiina. Wrangel mietti hetkisen vaijeten. Onko pääkortteeriin lähetetty tieto kaupungin vaarasta? kysyi hän sitten. On. Kuriiri tiesi, että kenraali Buddenbrockille oli lähetetty kirje samaan aikaan kuin hän lähti matkaan tänne.
Sprengtport synkistyi ja vastasi yrmeästi: Jos kenraali Wrangel onkin syypää, on hänen erehdyksensä helposti selitettävissä. Ainakin on varma, että me taistelussa olleet kunnioitimme häntä kuin isää. Lewenhaupt kuohahti: Täällä siis rohjetaan puolustaa rikosta. Sekö on kunnioitusta tottelevaisuutta päälliköille!
Tällä kertaa, v. 1657, ei Fredericiassa oltu niin onnellisia; tuon mahtavan ja hyvin varustetun linnoituksen, jossa oli 5,000 miestä, valloitti Wrangel lokakuun 24 p:nä aamulla rohkean yöllisen hyökkäyksen jälkeen ja 3,000 miehen avulla, jotka olivat Puolankin voittaneet. Tanskalaiset joutuivat kauhun valtaan ja Kaarle Kustaa alkoi miettiä koko Tanskan valloittamista.
Wrangel kääntyi pois: En voi katsella noiden kyyneleitä; ja kyllä hänen kasvonsa todistivat, että hän puhui totta. Majurinrouva katseli upseereihin ja puhui heille: Armeija tietää mikä kohtalo Lappeenrantaa odottaa, ettekä sittenkään astu askeltakaan. Tiedätte, että meidän sorruttuamme viholliset vielä raunioista etsivät, eikö siellä joku olisi siksi hengissä että orjaksi kelpaisi.
Nämät rohkaisivat vielä mielensä ja taistelivat suurella kunnialla. Eversti oli kaatunut, mutta elihän Wrangel vielä. Hänen puolestaan he tahtoivat elää ja kuolla. Kyllä tosin. Mutta nyt suhisi ilmassa hehkuva kuula ja katkasi kenraalin oikean käsivarren.
Tuollasina samosivat he kaupunkiin, jossa ylön kauhea murhatyö otti alkunsa. Kaikki, joille ei onnistunut päästä linnaan, murhattiin armotta. Miksi olikin Wrangel niin ylpeästi kohdellut lähettilästä! Tornikellon ääntä, joka yötä päivää oli soittanut ja ilmoittanut kaupungin vaaran, ei enää kuulunut, mutta tätä vaaraa ilmoitti vielä paremmin taivahalle nouseva savu ja leimuva tuli.
Täällä, teidän ylhäisyytenne, vastasi Löfving tarttuen kenraalin hevosen suitsiin ja kääntäen sitä läheistä suurta telttaa kohden. Sen tunsi Buddenbrock edellisestä käynnistään Marttilassa; siellä oli Wrangel itse asunut, ja siellä olivat he tyhjentäneet maljan vastaisille voitoilleen. Kun saavuttiin teltan luo, päästi Löfving suitset ja viittasi ääneti sisään.
Kiitos Jumalan! huudahti Bildstein. Nyt vihdoin saamme tosia tietoja. Vilkas keskustelu syntyi vanhempien upseerien kesken. Asiat olivat kääntyneet uudelle tolalle, ja mielten jännitys yltyi vieläkin suuremmaksi. Ajutanttiensa ja muiden upseerien seuraamana vetäytyi Wrangel, lyhyen sananvaihdon jälkeen, syrjään, ja keskustelua jatkoivat paikalle jääneet.
Mutta majuri loi taas silmänsä auki. Joku puhui, että jouduimme tappiolle. Onko siinä perää? On. Sairas käänsi tuskallisesti päänsä. Oi Herra Jumala! Elääkö Wrangel? Sanotaan hänen joutuneen vangiksi. Vangiksi, toisti majuri hitaasti, ikäänkuin ei olisi oikein käsittänyt. Entä hänen väkensä. Ja Maria? Vielä tiedetään hyvin vähän, vastasi rouva välttäen.
Päivän Sana
Muut Etsivät