Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ystäwäni waimo ei itkenyt enää, sillä hänellä ei ollut enää millä hän olisi itkenyt kyynelten lähteet oliwat kuiwuneet. Oliko suru asettunut? Ei, sitä se ei ollut tehnyt, sillä sama waltawa tuska oli hänellä nytkin kun wiime iltanakin waikka kuiwiltaan. Koetimme häntä lohduttaa, minkä woimme turhaa työtä, sillä äiti ei ottanut lohtuakseen, waikka wielä mitäkin olisimme puhuneet hänelle.
Paikkaa, missä nämät seikat tapahtuiwat, ei ole kertomuksessa mainittu; mutta silloisia tapauksia wertaamalla woimme jollakin luultawaisuudella päättää että taistelu, jonka täytettäwäksi Jadwier lykkäsi Myhrberg'in kuolemantuomion, oli tuo uljas, alusta wuotta 1826 tehty walloitusyritys Negroponten eli Eudoean saarta wastaau.
Musta murhe ja epätoiwo alkoi poistua ja toiwo wanhimman toiwo alkoi saada tilaa heidän sydämissään. He näyttiwät uudistuneen kokonaan toisiksi ihmisiksi ja kaikki tuo suuri muutos oli sen heikon toiwon työtä. Nyt wasta woimme keskenämme ruweta puhelemaan elämämme hawaintoja, sillä itsekunkin sydäntä oli tawallansa helpottanut.
"Enpä ole niinkään kerjäläinen, koska woimme appeni kanssa yhdessä elää", sanoi Liisa semmoisissa tapauksissa ja meni nauraen pois. Suku=ylpeys ei ollut wieläkään lannistunut! Woi, woi!
Me woimme waihtaa, minä olen tottunut wiluun ja siedän enemmän." "Minä olen sinun wallassasi, Simpsa. Kas tuossa silkkiwiittani, mutta pelkään, että tulet katumaan." Simpsa jo oli riisunut nuttunsa ja kun Olga myös oli riisunut päältään omansa, niin wiitat oliwat pian waihdetut. Olga ei woinut olla nauramatta, niin hullulle hänestä näytti Simpsa hänen silkkiwiitassaan.
"Olga, sinä wäriset, kiiruhtakaamme, minä saatan sinun kaupunkiin, waikka henkeni waaralla." "Ei", wastasi Olga. "Silmänräpäys wielä, sitte ei mikään silmä woi sinua tuntea." "Minä suostun, mutta sen ajan woimme käyttää hyödyllisesti. Sinun silkkiwiittasi on ihan märkä ja sinä wilustunut. Minun sarkanuttuni on sen sijaan wielä kuiwempi ja lämmin.
Mutta minua he eiwät kumminkaan wielä ripusta." "Entä Yrjöä?" "Minä lupaan pelastaa hänet. Mutta minä tahdon samassa antaa hänet teidän säilyttää. Te olette sen jo ennenkin tehneet." "Kuinka sitten arwelette?" "Minä arwelen, että te käytte pimeän tultua minun rekeeni. Me olemme wiidessä tunnissa Yrjön luona ja woimme sopia, miten menettelemme huomenna." Anna näytti peljästywän tästä puheesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät