United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hänen kunink. korkeutensa, monseigneur Axelin prinssi hyväksyi vedon.» »Tässä tapauksessa olisivat he voineet käyttää liikanimiänsä Rigoloa ja Kukonpyrstöä», arveli Wattelet viedessään takaisin vetokirjan. Ja hienoston huvittelijan kasvoilla värähteli ilkeä hymy. Maanpakolaiset »mustalaiset». »Niin! Niin! Tuon nuotin me jo tunnemme!... 'Oh!
Kuningas oli tuskin ehtinyt sanoa sanaakaan, kun Wattelet alkoi nauraa: »Monseigneur tarkoittaa siis pikku Señoraa...» »Tunnetko hänet?» »Perinpohjaisesti.» »No, annas kuulua!...»
Kaikkialta kuului: »Rakas hra Wattelet ... hyvä hra Wattelet...» Kaikki häntä tarvitsivat. Hän oli hyvä tuttava kaikkien klubin jäsenten, heidän vaimojensa ja rakastajattariensa kanssa.
Mutta minä otaksun, että mies, joka todella näkee vaivan rakastua Señoraan eikä pelkää hänen hiljaista, ylevää tapaansa ... voi suorittaa asian kuukauden kuluessa. Enempää en tarvitse.» »Lyönpä vetoa, ett'ei se onnistu», sanoi Axelin prinssi. »Paljostako? »Neljästäkymmenestä tuhannesta frangista.» »Sovittu!... Wattelet, tuo vetokirja!»
»Sepä hyvä! ... tuolla tulee Wattelet... Tulehan tänne, Wattelet!» huudahti kuningas pitkälle herrasmiehelle, joka juuri tuli sisään rattoisana ja meluavasti sääriänsä oikoen kuin mikäkin koiran pentu.
Wattelet oli Suuren klubin ja hienoston suosima taidemaalaaja, joka kaukaa katsoen näytti jotenkin pulskalta, mutta jonka kasvoissa lähemmältä tarkastaessa näkyi rasittavain elämäntapojen liian selvät jäljet. Hän oli uusiaikaisen taiteilijan perikuva, joka ei juuri ollut heinäkuun monarkian loistavien esikuvain mukainen.