Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Yksi uskovaisista sairastui, ja kun Friida astui huoneeseen ja pysähtyi kynnykselle, oli sairas noussut vuoteeltansa, tullut häntä vastaan ja sanonut: Minä en näe sinua Friida, minä näen Jumalan seisovan edessäni ja puhuvan minun kanssani. Ja oli kumartunut hänen eteensä ja Friida oli päästänyt hänet hänen taudistansa. Ihmetyttäviä hengen lahjoja oli hänelle annettu.
Hän nousi vuoteeltansa, hän astui eteenpäin; hän havaitsi uuteliaisuuden ja pelon tunteilla, että sali oli täynnä olentoja, hirveät tosin katsella, mutta hänelle enemmän hirveät kuin oudot. Hän tunsi, että nämät tavattoman isot ja mystilliset haamut, jotka seisoivat ympäri avaran huoneen seiniä ja joista jokainen piti ojennetussa kädessään leiskuvaa tulisoittoa, olivat noita kammottavia Afriteja.
Jos vain tulisi päivä, lähettäisin sinut Tuomelaan lääkettä hakemaan itselleni.» Niini hyppäsi vuoteeltansa ja puki pikaisesti yllensä, sanoen: »
Kalifi kavahti ylös vuoteeltansa, hänen silmänsä kohtasivat profetissan, joka nojautui hänen ylitsensä tyrmistyneenä, tikarin kahva kädessään. "Mitä tämä kaikki on! Schirene! Kuka sinä olet? Ester!" Hän hypähti ylös vuoteelta, huusi Pharezia ja tarttui profetissan molempiin käsiin. "Puhu!" hän jatkoi. "Oletko sinä Ester? Mitä sinä täällä teet?"
Voi sinua! Kaikki oli hävinnyt Wappu heräsi. Kylmältä tuntui ilta-tuuli, joka puhalsi luukusta sisään Wapun ylitse. Hän hieroi silmiänsä, kamalasta unesta sydän vielä rinnassa vapisi, kesti kauan aikaa ennenkuin tiesi missä olikaan, ennenkuin taisi eroittaa unen todellisuudesta. Hän nousi vuoteeltansa ja huusi renkiä. Hän astui ulos majasta häntä etsimään.
"Sinäkö olet se, joka sanot itsesi Roman keisariksi?" kysyi hän häneltä äärettömällä ylenkatseella. Hymyillen kohosi Carinus vuoteeltansa ja viittasi telmääjille, että vaikenisivat. "Mistä ajasta asti osoittaa tämä sana keisari inhoa ja häpeätä", jatkoi Sofronia, luoden uljaat silmänsä Carinoon.
Mitä, mitä mä kuulenkaan? sanoi hän, kun Hinkki tuli jättämään hyvästiä ja kertoi hänelle kapteenin asiasta. Ja koska hän Hinkille hyvästi sanonut oli, nousi hän kolmantena päivänä vuoteeltansa, kampasi päänsä, löysi sauvansa, pani lakin päähänsä ja meni Kustaavan majaan.
Mylady hyppäsi vuoteeltansa. Oletteko varma ett'ei se ole hän? kysyi mylady. Olen kyllä, aivan varma. Mutta entäs jos näitte väärin? Oi, minä tuntisin hänet, jos näkisin vilahduksenkaan hänen töyhtöänsä tai kauhtanaansa. Mylady pukeutui. Yhdentekevä; mies pyrkii tänne, niinhän sanoitte? Niin, hän on jo tullut sisään. Hän tulee joko teidän tai minun tähteni.
Gunnar oli ollut kauan sairaana, oli pyytänyt pappia luoksensa ja neuvotellut pitkiä aikoja tämän kanssa. Kun hän nousi vuoteeltansa oli hän niinkuin muuttunut toiseksi ihmiseksi. Häntä nähtiin useammin kylässä ja hän oli silloin aina hetken aikaa papin luona. Tyttärestään ei hän koskaan puhunut eikä kukaan uskaltanut kysellä myöskään.
Päivän Sana
Muut Etsivät