Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
"Tahdon mainita yhden todistuksen," sanoi Kebes, "jopa sangen oivankin, nimittäin, että ihmiset, kun heiltä kysytään – jos vaan, näet, taitavasti kyselee – itsestään tietävät sanoa, miten kunkin asian laita on; mutta tätäpä eivät he voisikaan tehdä, ell'ei heissä olisi tieto ja oikea käsitys.
Olihan hän lörpötellyt isänsä kanssa paremmin kuin koskaan ennen! Kuinka voisikaan se koskaan muuttua! Ja nyt! Miksi ei hän voinut tarttua tuohon ryppyiseen käteen ja suudella sitä, kuten hän ennen niin usein teki? miksi ei hän voinut nojata päätänsä vanhuksen olkapäälle ja itkien ja nauraen kuiskuttaa hänen korvaansa salaisuutta, joka oli särkeä hänen sydämmensä?
Vaan kukapa voisikaan aavistaa, että puutarhan aidan takana on onnen kukka, vaan sisällä kateuden myrkkykasvi! Kukapa voisi! Niin kävi metsäruusun pappilan puutarhan aidan siimeksessä; mutta karpalo, tämän kuultuaan arveli: onneksi minulle, ett'en ole kovin lähellä puutarhaa ja piilotti päänsä sammalen alle.
Eikö se ole hirveä asia, asia, joka taivaasta huutaa kostoa, kuin hän väittää että hatulla on luonto? Sganarelle. Kuinka? Pankrasius. Aloin jo peljätä etten voisikaan toimittaa asiaani. Herra tohtori, älkää siitä huoliko mitään. Minulla Pankrasius. Vereni on semmoisessa liikkeessä, ett'en tahdo jaksaa pystyssä pysyä. Sganarelle. Jättäkää muoto ja hattu lemmolle.
Sehän on se paikka, johon Vapahtajamme Jesuksen Kristuksen maallisen vaelluksen suurimmat ja tärkeimmät tapaukset lähimmin liittyvät. Ja kukapa voisikaan täydellisesti kuvata niitä tapauksia, kuka piirtää täydellistä kuvaa niistä ja siitä paikasta, jossa ne ovat tapahtuneet.
Se on minulle kallis, se on vaimoni koti. Sieltä olen löytänyt helmen. Paha sana on vierimä, älköön se kumminkaan ennustako, että kotini sydän vierähtää ennenkuin minä. Sehän olisi viimeinen pienennykseni, jonka jälkeen en voisikaan ilmaa huokua. Tuossa istuu vaimoni vierelläni ja molemmat tyttäreni, ja kotini on minulle rakas. Tähän asti olen päässyt ja vielä elän ja näen.
Minä olen kaikesta luopunut: ei ole minulla nimeä, ei asuinpaikkaa, ei isänmaata, ei mitään. Minä olen itse vaan. »Miksi sanotaan?» Ihmiseksi. »Kuinka vanha?» Enpä ole laskenut, enkä voisikaan laskea, sillä minä olen aina ollut, ja aina olen oleva. »Kuka on ollut isäsi, äitisi?» Ei minulla ole isää eikä äitiä, paitsi jumalaa ja maata.
Ja kuinka voisikaan olla toisin; vastakohtahan olisi niin luonnoton, varsinkin kun isänne on niin heikko, ja tuo heikkous on viime aikoina peloittavalla tavalla edistynyt.
Semmoisia ihmisiä, jotka Kain'in lailla pitävät syntiä leikkinä, on joukoittain; kukapahan voisikaan astua esille sanomaan koskaan ei pitäneensä sitä leikkinä! Ja lukemattomia on niitäkin, jotka eivät kuitenkaan huoli varoituksesta, vaikka heitä samoin kuin Kainia on uskollisesti ja vakavasti varoitettu.
»Mutta ette ainakaan saa enää koettaa yksin taistella sitä vastaan», pyysi hän. »Luvatkaa tulla meidän luoksemme, sallikaa meidän ottaa osaa taisteluunne ja koettaa auttaa teitä. Vaikka emme paljoa voisikaan, on kuitenkin parempi olla yhdessä, kuin koettaa yksin kärsiä sellaisia tunteita». »Tulen kyllä luoksenne, jos sallitte sen», lupasin hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät