Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Teidän esi-isänne tulivat nousevan auringon maasta, me olemme laskevan auringon lapsia. Maa voipi kyllä olla rikasta, viisauden puolesta viljavata tuolla kaukana aamukoitteen alla, mutta ehtoon maa on suloisempaa. Me katselemme mieluisimmin sinnepäin.
Toisin on pienen parimiljoonaisen kansan, joka kaipaa kiinteyttä ja kasvamista eikä löyhtymistä ja vähenemistä. Sillä keskenkasvuinen elimistö tarvitsee veren omassa ruumiissaan ja kevytmielisyydeksi sanotaan sen tuhlaamista. Kymmentuhansien menetys heikontaa meitä, sadantuhannen kato tekee meidät sairaaksi ja miljoonan häviö voipi meiltä viedä elämän kaikkine tehtävineen.
Silloin ei kummastuta, että olette pitäneet myrkytetyn leivän ja veden koskematta, eikä hän saa mitään epäluuloa Teistä. päinvastoin hän sydämellisesti iloitsee Teidän tunnustuksestanne, koska jo kauan aikaa uskottanut minua, että hän on hän niinmuodoin voipi sammuttaa rouva Cecilian koston-janoa, joka välttämättömästi tahtoisi Teidät polttoroviolle tuomituksi.
Tässä ei nyt siis ole kysymystä siitä rakkaudesta, mitä me osoitamme lapsillemme ja veriheimolaisillemme. Tämä on luonnollista rakkautta, jota jumalatonkin ihminen voi osoittaa. Tätä rakkautta tapaamme hyvin liikuttavassa muodossa eläimissäkin, esim. kun lintu syöttää poikasiansa, tahi kun tiikeri antaa pienien pentujensa nuolla saaliin verta, ennen kuin se itse sitä juo. Tässä nyt ei ole puhetta äidistä, joka ei voi unhottaa lastansa, vaan Jumalan lapsesta, joka tuntee ympärillänsä olevan sisällisen ja ulkonaisen kurjuuden omaisensa, eikä jumalallisessa rakkaudessaan voi muuta tehdä kuin sitoa haavoja, vuodattaa niihin palsamia, lievittää nälkää ja janoa, rakastaa ja auttaa. Ei siis ole puhettakaan siitä, että almut tekisivät meidät vanhurskaiksi Jumalan edessä. Niiden tulee päinvastoin olla merkkinä siitä, että me vanhurskauttamisen kautta Kristuksen veressä olemme tulleet Jumalan lapsiksi, ne ovat saavutetusta lapsuudesta lähteneen kiitollisen sydämellisen ilon ilmauksia. Suuri ilo tekee jokaisen ihmissydämmen, joka vielä ei ole tuiki kovettunut, hennoksi ja hempeäksi. "Tänä päivänä ei kenenkään pidä kuoleman (sanoi kuningas Saul niille, jotka syyttivät hänen vihollisiansa), sillä Herra on tehnyt autuuden Israelissa!" Kyllä on helppo antaa anteeksi, kun Jumala on antanut meille jotakin suurta. Mutta silloinkin on helpompi antaa. Hääpäivänä, jolloin mies saa sulkea rakastetun morsiamensa syliinsä; ristiäispäivänä, kun vanhemmat syvästi liikutettuna katselevat pientä lasta, jonka Jumala on heille lahjoittanut, silloin voipi tapahtua, että nekin, joiden muutoin on hyvin vaikeata luopua rahoistansa, ovat halulliset antamaan lahjan toiselle. Samoin on laita sellaiseen aikaan, jolloin sinä pelastuit suuresta hädästä tahi sait kokea erinomaista siunausta toimissasi. Mutta joka ei ajattele murheellisia, köyhiä ja sairaita, hän ei vielä ole käsittänyt onneansa. Mutta mitä merkitsevät suurimmatkaan maalliset ilot tämän autuuden rinnalla: "Minulle on armo tapahtunut" ? Mitenkä voisikaan sydän, joka semmoista riemua tuntee, olla haluton jakamaan toisille sitä, mikä kuitenkin oikein käytettynä on niin voimakas herättämään taivaallista iloa täällä elämässä ? Tosin puhutaan usein "joutavasta rahasta" tahi epärunollisesta rahasta. Mutta raha on joutavata tahi epärunollista ainoastaan silloin, kun siitä pidetään kiinni; sitä vastoin on se korkeimman runollisuuden lähde, jos sitä oikealta tavalla annetaan. Oman sydämen kannel rupee silloin kajahtelemaan, ja niiden sydämet, jotka meidän lahjamme saavat, tulevat täyteen päivänvaloa, ja kauniimmat kukat, mitä ajatella voi rupeevat puhkeamaan. Mutta, valitettavasti kyllä, ainoastaan harvat ihmiset tuntevat tätä riemua, koska vaan muutamat antajista antavat oikeassa hengessä. Lukemattomat kristityt sairastavat senlaista tautia, että he kyllä tahtovat ylipäänsä Jesusta Kristusta pitää Herranansa, mutta rahavarojen yli eivät salli hänelle mitään sananvaltaa, niitä he itse tahtovat täydellä vallalla hallita. Mutta kun nyt vapahtaja ei tahdo mitään ehtoja eikä rajoja itsellensä asetettaman, niin seuraa siitä huono väli sielun ja vapahtajan kesken, joka sen tahtoo tehdä onnelliseksi, mutta ei saa. Mutta huono väli ei siedä yhdistystä ja rauhaa. Jos jotakin tulee sinun ja vaimosi väliin, niin rikkuu ja häviää teidän molempain sydämellinen yhteys.
Voipi kerran tapahtua, että hän tulee ihan yksin ilman saattajaa luoksemme, sillä lapset ovat huolettomat eivätkä ole ensinkään epäluuloiset, ja siinä tapauksessa, Petrovitsch on meillä lintu käsissämme emmekä voi olla suurta palkintoa saamatta. Teillä on oikein, isäntä, vastasi renki vähän kadehtien että Ivan oli häntä sukkelampi.
Särkyneeseen sydämeen syntyy maasta sekä taivaasta ainoastaan rikkonaisia kuvia siinä onnettomuutenne, virkkoi apulainen levollisemmin. Mitä auttaa sen tietäminen minua? tokaisi neiti. Mikä on ihmisiin loukkautuen särkynyt, se voipi Jumalaan turvautuen parantua ja vahvistua, lisäsi apulainen. Mutta jos loukkauskivi on kiintynyt kirveltämään vammaa? pitkitti neiti.
Olin vain tekemäisilläni sotarintasuunnitelmaa saracenilaisia vastaan silmänräpäyksen työ, joka käypi miltei yhtä nopeasti, kuin niiden pakosalle ajaminen". "Minusta kuitenkin", sanoi Thomas de Vaux, "ei olisi sopimatonta kuulustella, kuinka monta sotilasta teidän majesteetinne voipi asettaa. Minä tuon tietoja tämän suhteen Askalonista". "Sinä olet muuli-aasi.
Mummo kummastuneena katsoi molempia silmiin, kuullessaan niin outoja sanoja itsestänsä, eikä tietänyt mitä se merkitsi. "Minä luulen," vastasi opettaja, "että hän näinkin voipi olla yhtä jumalinen ja tulla yhtä autuaaksi." "Kuulkaas sitä, mummo," virkkoi Aleksanteri riemuellen, "opettaja kanssa sanoo, ett'eivät papit ole hiuskarvaakaan paremmat muita ihmisiä."
Minussa on jotain, sir, ja se voipi kehittyä ainoastaan ottelussa samankaltaisten henkien kanssa. Te'ettekö sentähden minulle palveluksen?" "Aivan kernaasti." "Puhukaa ukolle jotain siihen suuntaan, että hän ei voi odottaakaan saavansa minusta, sen kasvatuksen mukaan jonka olen saanut, kyntömiestä tahi sikojen syöttäjää; sanokaa että Manchester olisi oikea paikka minulle." "Miksi Manchester?"
Kullakin kunniallisella miehellä on suuri edesvastaus siitä, jos hän ryhtyy hellempään tuttavuuteen, jonka nuoren naisen kokemattomuus ja viattomuus voipi hänelle tarjota. Miehen luonne, kasvatus ja asema yhteiskunnassa tekee, että hän paremmin, kuin nainen, voipi kyllin korkealle arvostella avioliiton tärkeyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät