Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ihmiset eivät voi luopua jumalistaan, vaikka ne olisivat kivikuvia, joita he voivat ruoskia, kuin kaikki rukoukset ovat olleet turhia! Hänen vihansa vaipui voimattomana alas tämän hämärän, taipumattoman voiman edessä, jota ei kukaan vallitse. Hän vaipui tuskan pilkkopimeään, hiljaa, hervottomana.
"Kyllä hehkuisi mieleni tanssittamaan rovastia itseään käräjissä, mutta ehkä ne ihmiset ottaisivat sen kovin pahakseen. Mutta entäs jos Häiveläinen suuttuu ja vielä tekee minulle mitä?" Voimattomana hervahti nimismies istumaan pöytänsä eteen ja vaikeroi: "mitä minä onneton teen, mitä minä onneton teen, jos se Häiveläinen vielä ampuu minut?
Se lakastui, sen sielu oli pois: Se sinne jäi miss' asui lempensä, Jäi partahalle sinertävän meren. Ja niinpä Tykon sielu myös Nyt Elman sinisilmäin lähteisin On ainiaksi jäänyt. Tässä seison Mä kortena ja voimattomana Nyt enään toiseen lemmen-rakentoon.
Buddenbrock riensi perässä, ja tarttuen hänen olkaansa huusi kiivaasti ja mielenkuohussa: Kuule minua, Sprengtport! Sinun täytyy kuulla minua. Ja lievällä väkivallalla talutti hän murtuneen kumppaninsa takaisin. Majurin silmissä huone pyöri, horjuen pääsi hän vuoteen luo ja heittäytyi siihen kokonaan voimattomana. Vasta nyt Buddenbrock huomasi kuinka muuttunut Sprengtport oli.
Täti Lison oli jo mennyt huoneeseensa. Paroni ja hänen vaimonsa jäivät yksin Julienin kanssa. Ja he olivat kaikki kolme niin hämillään, etteivät saaneet sanaakaan suustaan; molemmat miehet seisoivat siinä iltapuvuissaan tuijottavin katsein, rouva Adélaïde'n istuessa voimattomana tuolissaan, kurkussa vielä viimeiset nyyhkytykset.
Hän pääsi niin vaivaloisesti sisään, että hänen miehensä melkein täytyi kantaa häntä. Lyhyt matka plataanin juurelta hänen huoneeseensa tuntui hänestä melkein loppumattomalta. Hän vaikeroi, tahtoi istuutua ja pysähtyi aivan voimattomana sietämättömästä, painavasta tunteesta vatsassaan. Aika ei ollut vielä tullut, sillä synnytyksen odotettiin tapahtuvan vasta syyskuussa.
Pyhän Apollinariksen basilikan portailla oli paljon väkeä. Oli tullut aivan pimeä, vaikka oli vasta auringonlaskun aika. Kuningatar Matasunta lepäsi makuuhuoneessaan vuoteella voimattomana ja kasvot kalman kalpeina. Mutta hän ei nukkunut. Silmät olivat auki ja hän tuijotti pimeään.
Ison aikaa karhu näytti olevan tappiolla ja antavan vastustajalleen vähän työtä, mutta, kun eläin vimmasta karjuen avasi suunsa, tarttui hän yht'äkkiä terävillä kynsillään sen kieleen ja repäisi sen juurineen suusta. Tämä lopetti taistelun. Tuskasta ja vuotaneesta verestä kuihtuneena kaatui eläin voimattomana maahan, josta se kuolevaisena korjattiin.
Hän vaipui voimattomana alas. Me riensimme kaikki hänen luokseen, arvellen että hän nyt oli kuollut, sillä hän makasi niin liikkumatonna. Mutta henki ei vielä ollut lähtenyt. Virvoittavia lääkkeitä saatuaan, hän vielä tointui. Hän yritti taas puhua ja mutisi aika-ajoin epäselviä sanoja, josta harvoin saimme selkoa. Sen kuitenkin ymmärsimme, että hänet oli viety italialaisen tuomioistuimen eteen.
"Oi ristin kuolema, tuskat, verihiki, kivut! kärsiä ja teidän kauttanne sovittaa se sepä olisi hekumallista ollut. Mutta sokeana ... muumian tapaisena elävien olentojen joukossa, rikoksellisena ihmis-pirstaleena, voimattomana, mitättömänä olentona ... olin minä, ylen-katsottava, ylen-katsottuna, oi kurjuutta! kurjuutta! kurjuutta!
Päivän Sana
Muut Etsivät