Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. lokakuuta 2025


Oli kirkas ja kaunis joulu-aamun puhde, ja Matti Kurki seisoi Pirunvuoren kukkulalla, keskellä kapeata Kulovettä, jonka laineet tuolla täällä mustina virtailivat jäisten, lumisten reunojen välissä. Vähän matkan päässä, järven toisella puolella loisti Sastamalan kirkko juhlakomeudessaan, ja Pyhän Maarian kello soi harvaan, mutta heleästi.

Se virkisti sekä lämmitti ja tuuditti yhä enempi unhoittamaan ympäristöänsä, vaivuttaen hetken huumaavaan iloon ja riemuun. Nuorena täytyi iloita ja nauttia, olihan sitä aika vanhempana asettua hiljaiseen kotielämään, saaden silloin nautinnolla muistella niitä aikoja, jolloin veret virtailivat kuumempana, silmä säikkyi ja jalka nousi kevyesti, tanssin tahdissa.

Erik istui niinkun lumottuna, ja hänestä tuntui, kun ei hän koskaan olisi nähnyt mitään niin kaunista, kun tämä polvillaan oleva tyttö, jonka kasvoilla kyyneleet virtailivat. Heti viittasi hän vahdille, joka jäi neuvotonna seisomaan ovelle Valdemarin kanssa. "Hän ei tahtonut vihoittaa teitä, herra", sanoi Signe suloisesti rukoillen.

Ei hän milloinkaan ollut unohtava tätä jumalanpalvelusta tässä kukkasilla koristetussa temppelissä, johon kesäiset lauhkeat tuulahdukset virtailivat auki olevista ikkunoista ja auringon valo laskihe seurakunnan yli; niin, ei milloinkaan! Sadetta ja päänsärkyä. Litis, latis, loiskis, loiskis! Mitä lotinaa minä kuulen? kysyi Meeri eräänä aamuna unisella äänellä.

Välistä voi se Nallenkin mielestä soida oikein somasti, hauskasti ja rattoisasti. Varsinkin kun kiilusilmäiset, vaskivöiset, hopean- ja kullanhelyiset mustalaistytöt tempasivat käsiinsä räiskyvät kastanjetit ja tanssivat matolla jonkun oudon etelämaisen tanssin, kuuman kuin arojen hiekka, virtailivat myös soiton säveleet kuin tumma viini hänen sydämeensä.

Hän katsoi ympärillensä juuri tässä paikassa, etsien omaa kuvaansa; mutta toinen mies seisoi hänen tavallisessa nurkassansa, ja vaikka kello osoitti sitä päivän aikaa, jolloin hänen oli tapa olla siinä, ei hän nähnyt mitään omaa kuvaansa niitten joukossa, jotka virtailivat sisään pääportin kautta.

Tämän uskollisen paimenen kasvot olivat vakaiset, vaan hänen äänensä vapisi ja hänen silmänsä täyttyivät kyyneleillä tarttuessaan viheliäisen miehen käteen, ja Richardin vastatessa sen lämmintä puristusta, virtailivat kyyneleet tämän poskia pitkin ja parannuksen lupaus liikkui hänen huulillansa. "Minä tulen sinun luoksesi huomen-iltana", sanoi pastori.

Muut Etsivät