United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Junan tuloon oli vielä vähän aikaa, ja hiljaista oli ympäristöllä kuten pienellä sydänmaan asemalla ainakin. Vasta muutama jalkamies oli asemalle ennättänyt junan tuloa odottamaan, kun Eevi äitinsä saattamana sinne saapui. Renki hyppäsi maahan vaunun kuskipenkiltä ja aukaisi oven. Ruustinna astui ensimäisenä ulos, sitten Eevi Viljo käsivarrellaan.
Mitä siitä, jos hän toimiinsa sortuisikin, kunhan Viljo saisi suureksi, saisi ihailluksi ja onnelliseksi! Eevin ajatukset olivat hänet muassaan temmanneet, tulevaisuudesta siirtäneet hänet menneisyyteen ja siitä äkkiä vieneet aikoihin vielä olemattomiin. Viljo palautti todellisuuteen.
»Jos tuo nyt totta olisi, niin on Viljo varmaan se rouvan omena», sanoi Maija ja myhähti. »Niin», sanoi Eevi miettivästi, »hänhän on ainoa iloni täällä.» Mutta sitä sanoessaan tunsi hän, ettei Maijan selitys häntä tyydyttänyt.
Silloin Heikki meni, ja Eevi jäi yksin lapsensa luo. Hän kumartui vuoteen laitaa vastaan ja laski kätensä nukkuvan otsalle. »Sinä, minun ainoa iloni», kuiskasi hän hiljaa, ja kuumat kyyneleet alkoivat valua peitteelle. Kesä oli kulunut, samoin syksykin, ja nyt oli talvi. Viljo oli aivan terve ja oli kasvanut paljon, mutta hento hän oli, vähäverinen ja kalpea kuin pimennossa kasvanut kukka.
Läheisyydessä leikitteli Viljo, ja hetken kuluttua yhtyi Heikkikin heihin. »Itä tulee», riemuitsi Viljo ja kiipesi hänen polvellensa. »Isä tulee», toisti Eevi iloisesti hymyillen. »Tutta», sopersi Viljo, ojentaen isällensä vihertävän lehden. »Sinä itse olet isän 'tutta. Mutta kylmäthän pikku kätesi ovat.» »Kylmätkö», kysyi Eevi levottomasti. »Mennään kotia, ettei hän vilustu.»
Viljo väsyneenä matkasta pantiin kohta nukkumaan, ja sen tehtyänsä alkoi Eevi Heikille kertoilla matkamuistojaan. »Olisitpa nähnyt Sirkan», jatkoi hän innostuneena, kerrottuansa heidän yhtymisestään, »miten erinomaisen sievä hän oli!» »Sekö on hänen pää-ansionsa», kysäisi Heikki totisena, vaikka veitikkamaisuus välähti silmäkulmain alta.