Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
"Kun minä tulin tänne kuvia noutamaan, niin himmeä valo pilkoitti ovesta, mutta sisällä olijaa oli varmaankin huomautettu, sillä juuri kun saavuin palvelijain teltan lyhdylle, niin se sammui, eikä sitä tulisoihtuakaan joka muuten palaa ovellamme, oltu sytytetty, mutta sittenkin jokin valo valaisi tietä, ja tämän poikki hiipi, kuten loistavapilkkuinen, sileä, musta salamanteri vesilätäkön yli, pitkään viittaan pukeutunut mies, yllänsä kultakoristeita, joitten näin kiiltävän, kun lampun himmeä valo joskus sattui häneen.
Arvostelija määrätköön heidän keskinäiset suhteensa; tässä viittaan vaan siihen, mikä oikeuttaa Sissalan esiintymään. Kertomuksen perustusten kannalta se, ettei hän koskaan yritä lentämään korkeammalle kuin siivet kannattavat.
Kuitenkin päätti hän antaa niin kalliisti kuin suinkin maksaa henkensä, sillä vaikka hän huomasi, että hän aseiden käyttämisessä oli viittaan puettua miestä paljoa etevämpi, huomasi hän kuitenkin, että hän ajan pitkään sortuisi, etenkin koska hänen kaksi muuta vastustajaansa taas lähestyivät ja tällä kertaa jykevät sauvat aseina, jotka he tähän asti olivat pitäneet vaatteisinsa kätkettyinä.
Suuressa palossa oli tämä kuva kadonnut jäljettömiin liekkeihin. »Millainen oli hän ulkonäöltään äitisi?» kyseli hän edelleen. »Hänellä oli pitkä musta tukka ja silmien sanotaan olleen kuten minulla, mutta tukan muistan vieläkin, sillä hän kietoi minut monta kertaa siihen, iltaisin, kun minut oli riisuttu ja sitten minä istuin siinä kuin mihinkin viittaan käärittynä ja nauroin katketakseni.
Vien kiikarin silmiini ja tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän pikku pojalta, joka on puettu äitinsä hameeseen.
Totellen mestarin käskyjä hän pani nyt kuitenkin pois kynäveitsensä, irroitti viilekkeittensä terässoljet, pukeutui jossakin liimantapaisessa aineessa kastettuun viittaan ja otti käteensä pienen ankkurinmuotoisen magneetin. Sana, vastasi viisas tohtori, on hengen miekka ja kilpi. Miekka hullun kädessä voi lävistää hänen sydämensä, ja kaikki riippuu siitä, kuinka sitä käytetään.
Hän itki katkerasti, mutta minä kävelin ääneti hänen rinnallansa, odottaen että hän purkaisi sydäntänsä sulhasestaan valittamalla. Mutta hän oli vaiti, puristi vain useasti kättäni ja itki yhäti. Poiketessamme sivukäytävälle tuli eräs viittaan puettu henkilö hiljalleen kävellen vastaamme.
Lyönnit kaikuivat selvään ja kuuluvasti. Françoise nousi pelästyneenä ylös; kaksi tuntia oli kulunut siitä kuin hän lähti myllyltä. "Jos me tarvitsemme sinua", sanoi hän nopeasti, "niin menen minä ylös huoneeseni ja viittaan nenäliinalla." Hän kiiruhti pois ja Dominique jäi hyvin levottomana kaivannon reunalle pitkäkseen, katselemaan myllylle päin.
Mies kääntyi, tarkasteli häntä ja aikoi huomauttaa heidän erehtyneen; mutta nyt läheni eri tahoilta vanginvartijoita soihtuineen, ja heidän kysymyksistään ja vastauksistaan ilmeni, että he hakivat velhonaisia. Pian vaunuihin! kuiskasi Eerikki vapiseville naisille. Herra pastori, te erehdytte ... nämä ovat mynher Vanloon vaunut, lausui viittaan puettu mies. Vanginvartijat lähenivät.
Portista päästyänsä eivät he menneet Drottning-gatan nimiselle kadulle päin, jota tavallisesti kulkivat, vaan poikkikadulle päin, läheten siten sitä paikkaa, johon viime luvussa jätimme kapteeni Stålsköld'in haavoitettuna, kun viittaan puettu mies ja kaksi hänen verenhimoista apulaistansa häntä ahdistelivat. Noin sadan askeleen päässä tässä paikassa seisahtui Jakobsson kuuntelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät