Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Joku oli saanut salaa nähdä Maijan Matille lähettämän kirjeen ja pian sitten levisi asia ympäri kylää eikä Matti viitsinyt noita huhuja kieltääkään, koska hän tiesi sydämessään asian olevan oikean. Kauvan ei viipynytkään ennenkuin suurissa parvissa tultiin hälisten kyselemään, oliko Matti tuonut morsiamensa ja missä hän nyt oli, vai oliko hän vielä sen jättänyt kotiinsa.
Sitte panivat he korinsa maahan ja alkoivat noukkia esiliinoihinsa, eikä kauan viipynytkään, niin oli esiliinatkin täynnä. "Nyt lähdemme kotiin", lausui Teresia. "Niin nyt menemme", vastasi Aina. Molemmat tytöt ottivat korinsa toiseen käteen; ja toisella he kannattivat esiliinojaan. Ja niin alkoivat he kulkea kotiinsa. Vaan tuo oli helpommin sanottu kuin tehty.
Nyt läksivät kaikki kolme sinne päin, jonne lauma, tytön kertomuksen mukaan, oli paennut. Eipä kauan viipynytkään, ennenkuin huomasivat päälauman, joka oli keräytynyt yhteen ryhmään, vaan perille päästyään saivat kuulla että susien oli onnistunut hajoittaa päälaumasta satakunta poroa.
Kun tämä oli toimitettu, lähti perheenisä päivällislevolle, sill'aikaa kun vieraat hajausivat sinne tänne katselemaan kuninkaan kunniaksi tehtyjä valmistuksia. Eikä viipynytkään kauan, ennenkuin airuita alkoi toinen toisensa perästä ilmaantua.
Kauan ei viipynytkään ennenkuin kaksi uljasta rakovalkeaa oli palossa. Illallisen syötyä asettuivat ukot honkavalkean ympärille istumaan, tupakoimaan ja juttelemaan odotellessaan tyyntä. Ja yhä sitä juttua kesti, kesti köytenään. Tokihan sitä kesti semmoisessa miesjoukossa, josta useimmat olivat tehneet kymmeniä oulumatkoja. Yhtä ja toistahan sitä on saanut matkoilla nähdä. »Missä sitä niin?»
Tytöistä oli tämä hyvin kummallista, mutta kun heitä nukutti ja he olivat väsyksissä, niin eivät he ajatelleet enempää, vaan kömpivät vuoteille, lukivat iltarukouksensa ja vetivät peitteet yllensä. Eikä kauan viipynytkään, ennenkuin kumpikin oli unen helmassa. Kun he heräsivät, oli aurinko jo korkealla taivaalla, oli ihana kesäaamu metsässä ja linnut lensivät iloisina puiden oksilla ja latvoissa.
Eikä kauaa viipynytkään, ennenkuin voitto tuli saatavaksi ja sillä tavalla, että tuo suuri ulkomaalainen asioitsijamies eräänä kauniina päivänä, "odottamattomien vastusten" tähden, niiden joukossa ulkomaisten rahakauppiaitten häviö, joitten kanssa hän oli yhteydessä, huonosti onnistunut rautatieyritys, suurenlainen metsäpalo, joka oli hävittänyt useita tuhansia syliä puita, y. m., piti itsensä pakoitettuna tekemään konkurssin, pelasti häviöstä muutamia kallisarvoisia "pirstaleita" entisestä komeudesta, pudisti tomun jaloistaan ja vetäytyi kotiin omaan maahansa, jälelleen jättäen kaikki kauppaystävänsä pitkine nenineen ja tyhjine kukkaroineen seisomaan rannalle.
Frans jatkoi harjoituksiansa, se näkyi huvittavan häntä, eikä juuri kauan viipynytkään, ennenkuin hän rengiltä sai arvolauseen, että hänellä oli "älykäs kyky" kyntämisessä. Mutta talvi tuli silloin sai hän kirjeen kirjeeltä lukuisilta ystäviltänsä Tukholmasta, jotka havaitsivat elämän ikäväksi ilman häntä.
Pikku Liisu jo mennä haiveloi äidin asialle, kynnykset ne kyllä yrittelivät aina vastukseksi heittäytyä, vaan niistä kun pääsi, niin sitten se paremminkin sujui. Kaukaista ei viipynytkään ennenkuin jo tulla kupitti lantti kourassa ja viimeisen kynnyksen pärjättyään huusi: "mamma, tättä te on!" "Kiitoksia, hyvä lapsi, kiitoksia! No jos Jussi nyt tanssii, niin Liisu antaa lantin..."
Tämä pelasti Kyöstin. Hän ei viipynytkään enään nähtyänsä petojen rupeevan repimään ammuttua; silloin riensi hän matkaan, nopeammin kuin ennen. Varmuuden vuoksi latasi hän karpiinin uudestaan, jos matkalla vielä useampi vaara tarjoutuisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät