Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
"Hänen hurskastelemisensa inhottaa minua! Eikö jo rupea näyttämään siltä, kuin minä olisin viheliäinen syntinen hänen rinnallansa? Ja mikä estää sitte minua jäähdyttämästä vihaani hänessä? Eikö hän ole minun omani ja eikö minulla ole oikeutta kohdella häntä ihan mieleni mukaan? Kuka voisi minua estää siitä!"
Minä niitä en nähnyt, mutta Ester ne näki, ja minä olen varma, että ne suojelivat tupaa hänen tähtensä, sillä minähän olen viheliäinen syntinen, mutta pikku Ester on viaton kuin itse enkelit." Vieras herra tuli nyt ihan vakavaksi ja seisoi hyvän aikaa syvissä aatteissa. Viimein hän sanoi: "Kuulkaas, hyvä mummo, ettekö ottaisi minun Ahasverustani luoksenne yhdeksi vuodeksi?
Hän ei voinut lausua sanaakaan, ja Mathieu sanoi ainoastaan: "He ovat pudonneet alas, he ovat kuolleet molemmat, kuolleet kuin Blaise." Constance ei vieläkään sanonut mitään, hän katseli Mathieutä, he seisoivat hetken ja katsoivat toisiaan silmiin. Ja Constancen katse sanoi Mathieulle kaikki, hän näki edessään koko murhan. "Viheliäinen, kuinka syvälle te olette langennut!
Haudatuksi tämän ruumiin kerällä. Mitä saattoikaan viheliäinen inhimillinen oikeus sovittaa siellä, missä ikuinen sallimus näytti oikeutta istuneen? Eikö olisi ollut tämän hengettömän ruumiin häpäisemistä, jos hän olisi sen laahannut ristikkoaidan eteen uteliaiden vainukoirien nuuskittavaksi?
Kyllä siinä on minulle morsian-ostoksia, kun ma saan sinun taas kotia", sanoi Mari. "Voi, voi, Mari! Kehno, huono, viheliäinen mies on sinulla", sanoi Jaakko nyyhkien. "Kyllä sinusta vielä mies tulee, sen sanon vielä nytkin. Sinä et langennut vapaasta tahdostasi, vaan sinä tulit vietellyksi. Kavala, vaarallinen kiusaus tuli äkkiä kuin paula tietämättä eteesi.
Viimeiseksi piti hän näistä parhaimpana erästä tätiä ja tämän sisarentytärtä, hän muutti asumaan heidän luokseen, heidän sylissään kulutti hän viimeiset elinvoimansa ollen vielä kuudenkymmenen viiden vuotiaana hyvin ahnas, vaan samalla kuin viheliäinen riepu, joka odotti häpeällistä kuolemaansa.
Sen kuultuaan sanoi Aappo: "Olen aina rakastanut sen talon väkeä ja erittäin Simoa, he eivät pahaksi panne, jos tulen Simoa vartioimaan, vaikka tiedän, että Tapani minua vainoaa kun en voi hemmotella hänen ulkokullaisuuttaan. Olen itse kerran ollut viheliäinen viinan uhri eikä sentähden ole minulle rakkaampaa tehtävää, kuin pelastaa Jumalalle yhdenkään sielun viinapirun kauheista kahleista."
Näin sanoen yritti hän vetää Saaraa lähemmä sydäntänsä, jota Saara ei kumminkaan sallinut, eikä vastannut Simolle mitään. "Minä hyvin käsitän sen syyn, mikä sinua estää minulle vastausta antamasta", sanoi Simo, "minä käsitän, että viheliäinen tilani on senlainen, etten voi ketään siveää tyttöä itselleni pyytää ennenkuin olen osottanut voivani vapautua tästä kirotusta himosta.
Simo heittäysi Aapon kaulaan ja sanoi: "Oi, rakas veli, johda minutkin tästä portista sisään; anna minulle minun syntini anteeksi, minun ei tarvitse sinulle mitään tunnustaa; sinä tiedät mikä viheliäinen synnin orja olen". Suuret ja viljavat vedet vierivät hänen poskiansa alas ja hän katsoi Aappoa niin rukoilevasti.
Isäni, Sinä olet taivaassa, mutta minä, Sinun viheliäinen lapsesi, olen maan päällä, kaukana Sinusta, keskellä vaaraa, hätää ja surua. Voi Ruprecht', hän lausui, silmät kyyneliä täynnä, 'juuri tämmöiseksi minä tunnen itseni niin kadotetuksi ja orvoksi ja kodittomaksi. Ja sitten, peläten, että hän oli pahoittanut mieltäni, lisäsi hän: 'ei niin, ettei minusta huolita.
Päivän Sana
Muut Etsivät