Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Miten olenkaan iloinen sinut taas nähdessäni! Hellsten. Mitäs minun sitten pitää sanoa? Olen niin ihastunut, kuin mies voi olla, jolla ei ole muuta omaisuutta, kuin velkoja. Karoliina. Todellakin! Sinun velkasi... Hellsten. Niistähän äitisi onkin vihainen minulle... Mutta se ei ole niin vaarallista!
Hän on tänä hetkenä surullinen, kun hän istuu valkean ääressä Miss Murdstone'n kanssa; mutta jos minä menisin sisään, Peggotty, olisi hän lisäksi jotakin muuta". "Mitä hän olisi?" kysyi Peggotty. "Vihainen", minä vastasin, tahtomatta osoitellen hänen rypistettyä otsaansa. "Jos hän olisi vaan surullinen, ei hän katselisi minua, niinkuin hän katsoo.
No menkää nyt! ELLEN jää lopuksi yksin saliin seisoen kuin vihainen härkä, nyrkit sarvina. PORMESTARINNA. No Ellen, mitä sinä nyt? ELLEN. Eikö mamma tunne tätä? PORMESTARINNA. Mene nyt siitä! ELLEN. Se menee vain, milloin se itse tahtoo! PORMESTARINNA. Mitä ilvettä tuo taas on? ELLEN. Eikö mamma ole lukenut lehdestä? Tämä on kauppaneuvoksen härkä.
Ja sinne minä kirjoitin: "T. ei myöskään ole vihainen S lle". Seuraavana päivänä seisoi Susanna valkamassa ranta-vallin luona, mutta hän ei ollut minua näkevinänsäkään kun menin hänen ohitsensa; hän varmaankin katui, että hän niin pian oli lähestynyt minua.
Voinko minä huutaa: älkää tulko tännepäin, jos teillä on salaisuuksia kerrottavana, sillä minä olen täällä, sillä en millään muotoa tahdo, että tuo vanha kirjanpitäjä minut näkisi, joka aina on minulle niin vihainen? Ja minkä tähden pitäisi minun olla onneton? Onnellinenhan minä olen, niin onnellinen ja hyvillä mielin, ett'en sitä voi selittää, neiti Charlotte! Nythän on kaikki hyvin!
Kasvot sinisinä ja hampaat lotisten kiiruhtivat he takaisin eivätkä joutaneet porstuassa kopistelemaan lumia saappaistaan, vaan syöksyivät niineen sisään ja tempasivat sukkelaan oven jälkeensä kiinni aivan kuin peläten, että vihainen pyry perässä tulee.
Virkku oli vanha ja harvinaisen vihainen koira. Sillä oli hullunkurinen tapa eli vika: kutsuttaissa se ensin omituisella tavalla jäykistyi, sen selkäkarvat nousivat, se pyörähti ympärinsä ja murisi jollekin näkymättömälle olennolle, aivan kuin olisi valmistunut tappeluun. Tätä sen tapaa nauroivat kaikki ja ärsyttivät sitä huviksensa.
Kun tullaan sinne, mistä ne näkyvät, on siellä leveitä teitä ristiin rastiin, suuria tulia ja taloja, kaikki yhdennäköisiä... Hän seisoo vieraassa tallissa vierasten hevosten kanssa, nostaa turpaansa pilttuun laidan yli, tavotellen emää hyväilläkseen: sieltä vinkaisee outo ääni, ja vihainen hammas näykkäisee huuleen. Jää on huomenna mustanaan hevosta ja miestä. Hirnuvat, huutavat ja hihkuvat.
Ja nyt juuri kun se ensi kerran tulee kotiin, niin otetaan rahat pois ilman armoa, juuri ilman armoa. »Sellaiselle minä olen vihainen, joka juonittelee, mutkittelee, kuten tuo Antti. Sitä minä en kärsi. Sitä minä en kärsi. Olen itse suora mies, en kärsi toisessakaan mitään vippakonstia.
Viimein täytyi Kukkelmanin lähteä. Mutta mikä riemu hänellä oli! Nykyiseen asuinpaikkaansa palasi hän myöhään. Tädin oli täytynyt odotella häntä ... tädin, joka aina meni hyvään aikaan levolle. Loikoilla puolittain valveilla, saadakseen sulkea oven. Nyt hän oli Sakrikselle vihainen ja motkotteli. Mutta siitä Sakris välitti vähät. Hän ei kuullutkaan muorin sanoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät