Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Ne ovat Paksulan vaunut ja niissä kapteeni itse rouvineen." Niin olikin. Väkijoukko hajaantui silmänräpäyksessä tien kummallekin puolen ja hitaasti vierivät vaunut ihmiskujan keskitse. Hatut lensivät miesten päästä kuin taikavoimalla, ja syvimmin kaikista kumartelivat kapteenia vanha Tianen, Niinistön Maunu, vanha Haarala ja Korpelan muori.
Meeri sai nimittäin saappaanvetimen ja herra Kontio ompelukopan, Freedrik kyökki-esiliinan ja Helka paperossirasian. Lotta täti nauroi niin, että kyyneleet silmistä vierivät, ja kaikki kiittivät häntä hänen hauskan keksintönsä vuoksi.
Vuodet vierivät, tuhkammekin on hajonnut, maakin on tuhoutunut, mutta ikuisesti ja kuolemattomana kiertää sielumme häviämättömänä muuttumatta! Ja niinkuin aurinko antaa elämän maalle, samoin hyve antaa kuolemattomuudelle onnellisuuden, ja se hyve on Jumalan kasvojen kirkasta hymyä.
Pehminneestä tammista jättiläismäiset vesikäärmeet, krokodiilit ja muut mateliat, jotka ovat pouta-ajan viettäneet kuivan mutakerroksen alla, taas maalle matelevat. Virrat laitainsa ylitse vierivät ja peittävät sadoin peninkulmin maata.
Minä tahdon lähteä kotiin." Voi uupunut henki, Cineas ajatteli, kun hän koetti rauhoittaa häntä. Sinä todella lähdet kotiin, mutta ei Athenaan. "Sinä saat lähteä kotiin, voi minun sisareni!" Cineas lausui. "Milloin?" Helena kysyi levottomasti ja kiihkeästi. "Milloin? Pian, aivan pian", Cineas lausui, kun kuumat kyynelet vierivät hänen silmistään. Kotiin! Oi niin!
Heleinä hersyvät, virtoina vierren, jälleen kyynelten yö-syvät lähteet, vierivät virrassa kultaisin helmin muinaisen onneni viimeiset tähteet. Kultaisin helmin, tuikkivin tähdin muistot kalvossa päilyen uivat, kaikki ne nousevat lauluin ja kuvin, unelmat, jotka jo unhottuivat.
Syötyäni luin taas monet ruokaluvut, jotka, polonen, olin monet kerrat ennen kyllyyden päivinä tykkänään unohtanut... Voi, voi, kirk'herra, niitä päiviä!... Kaikista on vaan hyvä Jumala auttanut." Tässä keskeytyi vanhuksen puhe, hänen äänensä väräji ja kirkkaat kyyneleet vierivät hänen silmistään, pitkin nenän kupeissa olevia ryppyjä myöten.
Ja salaisesti toivoin, että niin olisi edelleenkin, ettei se päivä enää koittaisi eikä aurinko enää valaisisi väsyneitä, tuskaantuneita silmiäni. Miten päivät vierivät. Kun suuri suru on kohdannut, tuntuu kuin aika pysähtyisi kulussaan, kuin kaikki pysyisi hiljaa tahi vaan hitaasti, tuskallisesti kiertäisi pimeissä piireissä. Mutta niin ei ole todellisuudessa laita.
Voi, miten hän sinä hetkenä olisi tahtonut jakaa rikkaudestaan tuolle kelpo professorille, ojentaa kätensä ja osoittaa hänelle sen maan, jota hän etsi ja aavisti olevaksi, vaan jota hän ei löytänyt. Kuumat kyynelet vierivät hiljalleen, tietämättä hänen kirkkaista silmistään ja kostuttivat päänalaisen. Hän käänsi kuivan puolen päälle ja kohensi hiukset otsaltaan.
Nousten, laskien vierivät viljavan elokuun päivät, kunnes kuhiloituna seisoi vainiolla vuoden saalis. Kukon laulusta lähtein hamaan valkenevaan aamuun kuului riihestä varstojen vuorolyöntinen pauke ja kylihin levisi uutisviljan mieluinen tuoksu. Vuoden työ näin hedelmät antoi, mielet toivolla täytti. Vaan hedelmiin oli puhjennut myöskin Kumpulan avioparin täysvartinen nuoruus.
Päivän Sana
Muut Etsivät