Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Lopuksi tapasivat yhden, mutta se vei heidät muutamaa puroa myöten mahdottoman suurelle rämeelle. Amalia joutui varsin epätoivoon, nähdessään niitä lukemattomia hyllyviä mättäitä, joidenka välissä kiilsi vettä ja ainoastaan siellä täällä muutamia matalia, puolikuivettuneita mäntyjä kasvoi. Kaihoittavaa oli nähdä näiden yksinäisten puiden kuivuutta keskellä vetistä suota.
No, tiedättekö, mitä meidän isämme Abraham vastasi, kun Nimrod käski hänen palvella tulta? Miks'ei yhtä hyvin vettä, arveli Abraham, joka voi sammuttaa tulen? miks'ei pilviä, jotka voivat vuodattaa vettä? miks'ei tuulia, jotka tuottavat pilviä? miks'ei Jumalaa, joka on luonut tuulet?" Myöntymisen hyminä nousi koko seurakunnasta.
Hän on kihlannut minun tyttäreni Auroran. Hm!" "Mamma, minä saan suonenvedon." "Pyörry ennemmin," kuiskasi rouva, "niin et revi rikki hamettasi." Aurora vaipui äitinsä syliin. "Vettä, vettä! Hän pyörtyi!" huusi rouva.
Se on nähnyt kaiken, sen karva värähtää ja se tekee toisella etukäpälällään vaistomaisen liikkeen vettä kohti niinkuin hiirtä korvalle lyödessään.
Hän antoi päänsä kallistua taaksepäin selkäkarmin laidalle ja ummisti silmänsä. Tuuli pieksi puiden paljaita oksia. Aallot kohosivat ja paiskasivat vaahtoista vettä ylös kiviseen rantaan. Kellastuneet lehdet lentelivät hänen ympärillään. Täällä oli hiljaista ja yksinäistä, kunpa olisi saanut kuolla tähän. Vaipua ikuiseen uneen, eikä enää koskaan, koskaan aukaista silmiään!
"Anna minulle lusikallinen pöytäsuolaa sulkee veren ja pisarainen vettä. Kiitoksia, nyt voin paremmin." Tuokion kuluttua lisäsi hän: "Kuoleman lähestyminen on kauheata. Minulla on aina, kun olen elänyt rajusti, ollut hirmu kuolemaa kohtaan; mutta minä olen aina ajatellut: sinä olet niin nuori, sinä et vielä kuole pian. Sinulla tulee olemaan kyllin aikaa tehdä parannusta.
Sen sijaan kuin olisi pitänyt suojata ruumistaan kuten tapana oli Indianien kanssa taistellessa, näyttäytyi hän jokapaikassa katolla, kaataen vettä oikealle ja vasemmalle niin tyynesti ja vakavasti, että se paljon vivahti vallattomuuteen.
Oikein täytyi ihmetellä hänen järkeään. ANTTI. Ja semmoinen pää kun sillä oli oppimaan kaikkea. Luki jo kuin vettä mitä kirjaa tahansa. Olisi hänestä tullut vaikka pappi, kun olisi meillä ollut varoja häntä kouluttaa. SILJA. Herra antoi, Herra otti, Herran nimi kiitetty olkoon! ANTTI. Mikä varjo siellä liikkuu? SILJA. Joku on ikkunan takana. MIKKO. Kuka perhana ? Antti, joudu!
Ukko kävi uteliaaksi, tarttui käteeni ja talutti minun asuntoonsa, harmitellen kansalaistensa tarpeettoman pelvon tähden, kun he lähtivät käpälämäkeen ensimmäiset vieraat kasvot nähdessään, ikäänkuin olisi pyrstötähti heidän eteensä pöllähtänyt. Tultuani huoneeseen pyysin minä heti lasillisen raikasta vettä sammuttaakseni janoani.
Monta vedenkantajaa kiertelee pitkin katuja kilunnahkainen vesisäkki selässä; toiset taas kulettavat sitä kuormaeläimillä kaikkiin kaupungin osiin; koko Kairon kansan täytyy nimittäin käyttää Niilin vettä, kaivojen vedet kun eivät mihinkään kelpaa. Usein tavataan kaduilla komeilla hevosilla ratsastajia, jotka tekevät ylevän vaikutuksen loistavilla itämaisilla puvuillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät