kaihoittavaa

Päivitetty: 2. heinäkuuta 2026

Lopuksi tapasivat yhden, mutta se vei heidät muutamaa puroa myöten mahdottoman suurelle rämeelle. Amalia joutui varsin epätoivoon, nähdessään niitä lukemattomia hyllyviä mättäitä, joidenka välissä kiilsi vettä ja ainoastaan siellä täällä muutamia matalia, puolikuivettuneita mäntyjä kasvoi. Kaihoittavaa oli nähdä näiden yksinäisten puiden kuivuutta keskellä vetistä suota.

G. H. (Gustaf Henrik) Mellin - Paavo Nissinen: Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta