Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Ensimmäiseen taloon päästyäni Suomen puolelle, kuulin kerrottavan, että siellä on ollut keväillä hyvä seppä, vaan on mennyt Venäjälle. Tiesin minusta puhuttavan, ja se tuntui herttaselta kuin kesäiltana soitto etäältä. Ja heti kun kuulivat että olen sama mies, niin pyysivät työhönsä, johon ei tarvinnut kärttää, sillä olin rahasta melkein puhdas. Nyt pääsin taas kuin uutiseen käsiksi.
Nahyda tuli naimisiin Lupinskyn kanssa, joka oli palannut Venäjälle kaksi vuotta aikaisemmin kuin Tschernikov ja joka melkoisella omaisuudellaan oli perustanut kukoistavan kaupan Moskovaan. Velvollisuudelleen uskollinen.
Toisen kerran sattui äitini luona olemaan vieraana muuan korkea virkamies. Tämän teki mieli hieman pilkata Martin Petrovitsh'ia. Viimeksi mainittu rupesi jälleen kertomaan ruostalaisesta Harlus herrasta, joka oli tullut Venäjälle... "Abrahamin ja Isakin aikoina, niinkö?" keskeytti korkea herra. "Ei Abrahamin aikoina eikä Iisakinkaan, mutta suuren ruhtinaan Ivan Wasiljevitsh Julman aikana."
Tervehtien ja kysellen kokoontuivat nyt kaikki hänen ympärillensä, mutta ukko teki kysymyksistä äkkinäisen lopun sanoen ainoasti: "no, ne sakramenskatun pirut veivät minun Venäjälle, ja tässä olen nyt, mitä siinä on töllöteltävää."
Muut linnan osat olivat joko viljasäiliöinä tai sotilasten ja vankien asuntona. Tiesin, että noihin vanhan linnan synkkiin komeroihin oli suljettu monta suomalaista pappia ja isänmaallista virkamiestä, joita syystä tai toisesta ei oltu Venäjälle raahattu.
Bildsteinkin luuli kuulleensa jotakin semmoista. Asia lienee koskenut jotakin perintöä tahi senkaltaista. Eipä, selitti Willebrand, ei ne olleet perintöriitoja, vaan kysymys oli Buddenbrockin tiloista Liivissä, kun Itämeren maakunnat Isonvihan jälkeen joutuivat Venäjälle. Kummallakin veljellä oli niihin osa, mutta he eivät sopineet niiden hoidosta.
Poika oli kätkeytynyt kuusen tuuheiden oksain suojaan ja jäänyt sillä kertaa vihollisilta huomaamatta; mutta muutamia viikkoja myöhemmin olivat he tavanneet hänet ja vieneet vankina Venäjälle. Yhden Sormulan rengeistä olivat viholliset tappaneet, kun tämä oli ruvennut puolustautumaan. Toiset palvelijat oli viety vankina vihollisen maahan.
Hänen lyhyt vaalea tukkansa, tuuheat, ijästä huolimatta vielä ruskeat viikset ja upea ryhti saattoivat luulemaan häntä parikymmentä vuotta nuoremmaksi. Hänestä, joka oli tottunut käskijävaltaan, olivat suomalaiset ainoastaan uppiniskaisia luonteita, joita piti kurittaa, kunnes vihdoin oppisivat tinkimättä alistumaan Venäjälle.
Se luja ystävyys, joka nyt sitoi toisiinsa nuo äskeiset vastustajat, sai ulkonaisen ilmaisunsa, kun prinssi Katsura, sittemmin pääministeri, teki vierailun Venäjälle, jossa tsaari suurin kunnianosoituksin otti hänet vastaan Pietarissa 21 p. heinäk. 1912. II. Sopimus Englannin kanssa.
Afganistanin emiiri, joka piti omanansa sitä maata, johon venäläiset olivat tunkeneet, kääntyi apua pyytäen, Englannin puoleen. Mutta rauhaa-rakastava brittiläinen pääministeri Gladstone kannatti taas myöntyväisyyttä. Kauan aikaa keskusteltua Lontoon kabinetti 1895 jätti riidanalaisen alueen Venäjälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät