Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Ensiksi he veisasivat virren, vanhemmat pojat latinaksi, ja sitten kaikki yhdessä saksaksi; ja tämän jälkeen Fritz kuulusteli heiltä Lutherin katekismusta. Kuinka herttaisesti nuot vienot lapsen äänet vastasivat hänen syvään, miehuulliseen ääneensä; niinkuin epälukuisten kesälehtien humina tuolla ulkona taikka kylän puron loppumattomien pikku koskien kohina hiljaisena aamuna.
Ja kun myös tiedettiin, että hän oli eläinten suojelusyhteyden ankara puolustaja, niin veisasivat tavallisesti päälliseksi toista laulua, joka kuului näin: Nyt huomasi opettaja, mitä nämä yhteenliittäytymiset merkitsivät, ja hän suri syvimmässä sydämessään sitä, että nämä ihmiset, joille hän soi ainoastaan hyvää, kohtelivat häntä niin pahalla tavalla.
Hän tunsi sen äänettömyyden painon, joka ennen jumalanpalveluksen alkua valtasi kaikkia ja kaikkea, ja ehkei hän itse muistanut kumartua, koska Isä-meidän luettiin, oli hänen päänsä kumminkin ikäänkuin alaspainettuna, nähdessään sadottaisin kumartuneita päitä. Nyt alotettiin virsi, ja kaikki veisasivat yhtä aikaa hänen ympärillänsä. Tämä hänet milt'ei kokonaan valtasi.
Koko luonto näytti valmistautuvan juhlaa vastaan ottamaan, ja reen anturat veisasivat tavallaan yksinkertaista juhlavirttä. Kuittilan emäntä, kuultuaan ulkoa reen ratinaa, sulatti henkäyksellään moniaita kimaltelevia jääkukkasia akkunan ruudusta ja katsoi sitte sulasta paikasta menijöitä, kunnes ne katosivat kuusikkoon lammin toisella rannalla.
Kolme enkeliä tuli, kynttilät kädessä; heillä oli valkeat vaatteet yllä ja kultaiset kruunut päässä, ja he veisasivat niin kauniisti ja ihmeellisesti: Herätkää, herätkää, Tyköni kaikki tulkaa!... He tulivat aina lähemmä ja lähemmä, ja Juoseppi kävi uskalluksella heitä kohden, huutaen: "Hyvät Jumalan enkelit ottakaatte minä kanssanne ja viekäätte minä isäni ja äiteni tykö!"
Liminkaan ilmestyi melkein yht'aikaa useanlaatuista oppia. Kaikki harrastivat jumalisuutta, mutta kukin omalla tavallansa. Muutamien opilla oli selvä alku. Ensin lakkasivat he muun mailman kanssa seurustelemasta, lukivat, veisasivat ja pitivät keskenänsä seuroja.
Nyt hän saapui rantaan, sous pursin nopsin ja niin kevein, että ei vedenpintaan tullut piirtoakaan. Perässä seisoi ruorimies tuo taivaan, autuuden tulikirjat kasvoillansa, satainen saattueena henkiparvi. In exitu Israel de Aegypto lauloivat kaikki yksi-äänisesti ja loppuun saakka virren veisasivat.
Penkeillä, uuninpankolla, kynnyksellä ja lattialla, ja mikä ei pirttiin sopinut, se porstuassa, rappusilla ja ulkona ikkunain alla he istuivat totisina ja huolekkaina avopäin kuin kirkossa ja veisasivat vuoroin ja vuoroin kuuntelivat hartaasti saarnamiestä.
Käytiin tapaamassa ystäviä, joilta oli kutsut tullut. Tunnetteko Pekin ja Vorssin? Backin ja Forssin! Hehän olivat asuneet samassa talossa, seinäkkäin heidän kanssaan. Ne olivat molemmat pietistejä, jotka lukivat ja veisasivat ja pitivät hartausseuroja, joista oli paljon puhuttu ja paljon ivaa tehty ylioppilaiden kesken.
Nyt päästiin vähän huojentavammalle tuulelle ja ruvettiin leikkiä laskemaan kaikin, sillä eihän Esakaan nyt saattanut ajatella, että tuota ukkoa olisi pelätty. Tämän humun kestäessä Esa yhtäkkiä virkkoi: »Mutta pojat! Ne veisasivat jotenkin komeasti.» Kyselevinä koettivat toiset pimeässä tutkia naamaa, että mitähän se tuolla meinaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät